JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Töitä nahkaverstaalla etäopiskelun tahdissa

27.4.2020 6.10

Juttua muokattu:

2.1. 14:51
2025010214513020200427061000

Nyt voi­mas­sa ole­va ko­ro­na­e­ris­tys on tuo­nut mu­ka­naan mo­nen­lais­ta mie­tit­tä­vää. Ar­jen ru­tii­ne­ja on täy­ty­nyt tar­kas­tel­la eri kul­mis­ta ja muo­ka­ta su­ju­vam­mik­si.

Etä­o­pis­ke­lu on läh­te­nyt al­ku­kan­keu­den jäl­keen su­ju­maan ihan hy­vin. Isom­mat lap­set hoi­ta­vat tosi it­se­näi­ses­ti yh­tey­den­pi­don opet­ta­jiin ja te­ke­vät teh­tä­vän­sä, kuka hil­jai­sem­min, kuka enem­män ää­neen poh­tien. Eka­luok­ka­lai­nen­kin lä­het­te­lee teh­tä­vi­ään oma­toi­mi­ses­ti. Teh­tä­vien te­ke­mi­seen hän­tä pi­tää kyl­lä vä­hän pa­tis­tel­la.

Ihai­len las­ten reip­paut­ta ol­la yh­tey­des­sä opet­ta­jiin­sa! It­se kun jän­ni­tän pu­he­lin­soit­to­ja edel­leen. Ja nyt vii­meis­tään huo­maan sen, mi­ten tär­kei­tä ih­mi­siä opet­ta­jat ovat kas­va­vil­le lap­sil­lem­me.

Osa lap­sis­ta kai­paa ka­ve­rei­ta ja kou­lun so­si­aa­lis­ta an­tia, mut­ta kaik­ki naut­ti­vat lep­poi­sem­mis­ta aa­muis­ta ja päi­vis­tä yleen­sä­kin. Sääs­tyy­hän joka päi­vä 80 ki­lo­met­rin edes­ta­kai­sen kou­lu­mat­kan ver­ran ai­kaa eli noin puo­li­tois­ta tun­tia muu­hun! Vaik­ka­pa il­ta­päi­vä­ruu­an lait­ta­mi­seen, moot­to­ri­kelk­kai­luun, hiih­tä­mi­seen tai mä­en­las­kuun – nuo tal­vi­set har­ras­tuk­set ovat tääl­lä vie­lä run­saan lu­mi­peit­teen an­si­os­ta mah­dol­li­sia.

Vaik­ka lun­ta on­kin vie­lä pal­jon, ke­vään ete­ne­mi­sen nä­kee muun mu­as­sa ik­ku­noil­la kas­va­vis­ta to­maa­tin tai­mis­ta. To­maat­te­ja kas­vat­ta­va Mik­ko ju­tus­te­lee niil­le pit­kin päi­vää toi­vee­naan, et­tä ne kas­vai­si­vat hy­vin ja tuot­tai­si­vat run­saan sa­don.

Eris­tyk­sis­sä olo on tääl­lä meil­lä te­o­ri­as­sa help­poa, kun ka­ve­rit ja kau­pat ovat kau­ka­na. Mut­ta en­tä­pä kun tuo­re ajo­kort­ti polt­te­lee tas­kus­sa ja ka­ve­rei­ta oli­si niin kiva pääs­tä ta­paa­maan, edes nuo­ti­ol­la, tai amis­tyy­liin au­tois­ta kä­sin jos­sain to­rin­nur­kal­la? Kum­pi voit­taa, jär­ki ja val­ti­o­val­lan ve­too­muk­set vai tun­teet ja mie­len­ter­vey­den tar­peet?

Tämä ai­ka on var­mas­ti haas­ta­va mo­nil­le ih­mi­sil­le. Nuo­ril­le, jot­ka ha­lu­ai­si­vat men­nä ja näh­dä ka­ve­rei­ta. Yk­si­ne­lä­vil­le. Van­hoil­le, joil­la ei ole eh­kä au­toa tai mah­dol­li­suut­ta kaup­pa­reis­sui­hin. Ja per­heel­li­sil­le, kun koko po­ruk­ka on enim­mäk­seen ko­to­na ja äi­ti tai isä toi­mii kou­lu­a­vus­ta­ja­na, keit­tä­jä­nä, sii­voo­ja­na…

Yh­den­lai­nen tah­dis­tin ja elä­män ryt­mit­tä­jä tämä etä­o­pis­ke­lu­ai­ka kyl­lä on. It­sel­le­ni­kin se on tuo­nut vi­ret­tä hom­miin. Vii­me­päi­vi­nä olen lait­ta­nut it­sel­le­ni nah­ka­vers­taan: olen kei­tel­lyt kar­ja­keit­ti­ön muu­ri­pa­das­sa puun­kuo­ris­ta park­ki­lien­tä ka­lan­nah­ko­jen par­ki­tus­ta var­ten.

Siel­lä on nyt mi­nun oma maa­il­ma­ni, jota ku­kin vuo­rol­laan käy kat­so­mas­sa, hais­te­le­mas­sa ja to­te­a­mas­sa, et­tä ei äi­ti tai­da ihan täy­sil­lä käy­dä, kun se va­paa­eh­toi­ses­ti tuom­mois­ta te­kee! Ha­jut ovat kyl­lä ai­ka tyr­mää­vät­kin toi­si­naan, mut­ta lop­pua koh­ti ti­lan­ne hel­pot­tuu nii­den­kin osal­ta. Ja kun tie­dän, mitä tu­le­man pi­tää, niin jo se pal­kit­see!

Voin sa­noa et­tä nau­tin. Sil­ti­kin, vaik­ka pai­kat me­ne­vät ju­miin, kun tun­nis­ta toi­seen te­kee sa­maa puu­dut­ta­vaa hom­maa. Löy­tyy uu­sia li­hak­si­a­kin! Vä­lil­lä pi­tää muis­taa ve­ny­tel­lä, ku­ten met­su­ri­mie­he­ni on ko­ke­muk­sen sy­väl­lä rin­ta­ää­nel­lä opas­ta­nut.

Il­lal­la poi­kien läm­mit­tä­män pi­ha­sau­nan löy­lyt ren­tout­ta­vat ja puh­dis­ta­vat. Uni tu­lee hou­kut­te­le­mat­ta, mut­ta on hiu­kan le­vo­ton­ta, kun il­ta­lu­ke­mi­se­ni Tex Wil­ler seik­kai­lee unis­sa­ni­kin.

SallaPätsi
Olen seitsemän lapsen äiti, vaimo miehelleni ja naapurissa asuvan anoppini paras miniä – eli hänen ainoan poikansa vaimo. Olen myös tytär, sisko, pienen lammaskatraan huostaaja ja pennitön uneksija, joka haaveilee tällä hetkellä eniten siitä, mitä aikoo isona tehdä leipänsä(kin) eteen. Jos joku haluaa antaa palautetta, sähköpostiosoitteeni on patsisalla@gmail.com
2.1.2025

Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä. Luuk. 2:52

Viikon kysymys