Joulu on juhla, joka saa liikkeelle ihmisiä ympäri maailman. Joulun kristillinen perinne ei ole kuitenkaan se, joka liikuttaa ihmisiä, vaan joulusta on tullut kulutuksen, kaupallisuuden ja viihteen huippusesonki. Viimeistään marraskuussa kauppoihin tulee jouluteema. Joulukoristeet, -lahjat, -ruoat ja -tavarat täyttävät kaupat ja kodit. Kaiken panostuksen ja kulutuksen pyörteissä joulun alkuperäinen hengellinen sanoma on monelle etääntynyt, jopa täysin unohtunut.
Usko on kristillisen uskon keskeisin asia. Raamatun mukaan usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä (Hepr. 11:1). Toivomisen ja näkymättömien näkemisen lisäksi uskoon kuuluu luottamista, uskaltamista ja ojentautumista sen mukaisesti.
Yhteiskunnassamme on nostettu julkiseen keskusteluun monia sellaisia aiheita, jotka vielä pari vuosikymmentä sitten olivat usein tabuja ja vaiettuja. Avoimen keskustelukulttuurin ansiota on se, että enää ei tarvitse pelätä joutuvansa leimatuksi, jos oma elämä ei aina kuljekaan ennalta suunniteltuja polkuja. Väsymisestä, mielenterveysongelmista tai sairauksista saa ja voi puhua, halutessaan jopa julkisesti. Psykoterapiakeskus Vastaamon taannoisen tietomurron aikaan monet suomalaiset kertoivat sosiaalisessa mediassa käyneensä terapiassa. He halusivat viestittää, että terapiassa käyminen on nykyaikana tavallista ja jopa suotavaa.
Sydämen usko on SRK:n viestinnän teema alkaneelle vuodelle 2022. Sanapari on tuttu, sillä se löytyy Raamatusta. Apostoli Paavali kirjoittaa Roomassa asuville Jumalan lapsille näin: ”Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen” (Room. 10:10).
Syrjäytyminen on yksi suomalaisen yhteiskunnan merkittävistä haasteista. Sillä tarkoitetaan yhteiskunnallista huono-osaisuutta, joka voi olla seurausta muun muassa työttömyydestä, köyhyydestä, päihteistä tai mielenterveysongelmista. Syrjäytymisen kohdalla puhutaan usein osattomuudesta, joka viestii siitä, että ihminen ei enää kykene täysipainoisesti osallistumaan yhteiskunnan toimintoihin. Valitettavaa on, että syrjäytyminen on usein myös ylisukupolvista eli se saattaa siirtyä vanhemmilta lapsille.
Jokaisella ihmisellä on lahjoja. Ne ovat Jumalan antamia taitoja, luonteenpiirteitä tai vaikkapa tapa suhtautua elämään. Jumalan lahjojen runsautta ei aina edes tunnista. Näitä lahjoja ei tarvitse vähätellä tai piilotella. Usein on niin, että toiset näkevät lahjat paremmin kuin lahjojen omistaja itse. Kaikki lahjamme ovat Jumalalta, Luojaltamme. Kiitollisuus lahjoista kuuluu hänelle.
Elämme valtavan informaatiotulvan keskellä. Erilaista tietoa ja informaatiota tulee joka tuutista, sekä perinteisten tiedotusvälineiden kautta että sosiaalisen median kanavissa. Tulvan keskellä on tärkeää hahmottaa, mikä tieto pitää paikkansa ja mihin informaatioon voi luottaa. Missä on totuus?
Toisten arki on rauhallista ja kiireetöntä, kun taas toisten elämän täyttää monenlainen toiminta ja tekeminen. Elämäntilanteesta riippumatta on hyvä esittää itselleen kysymys ”Mikä on minulle tärkeintä?”. Vastauksen pohtiminen saattaa parhaimmillaan kirkastaa elämän ja uskon lahjan arvoa juuri omalla kohdalla, vapaana ympäristön asettamista vaatimuksista ja paineista.
Alkukesän kuntavaalien yksi keskeinen puheenaihe oli työ. Hallitukselta on peräänkuulutettu voimakkaampia työllisyystoimenpiteitä ja niiden on viestitetty olevan maamme menestyksen elinehto. Myös kuntien ja kaupunkien kestävän talouden perusta ovat yritykset ja niiden mukanaan tuomat työpaikat.
Vanhemman tai isovanhemman elämänkokemus auttaa nuorempaa ihmistä hänen kohdatessaan uusia, odottamattomia tilanteita. Uuteen elämänvaiheeseen astuminen saattaa tuoda uutta vastuuta ja ennenkokemattomia haasteita. On mukavaa kuulla vanhemman oma kokemus samasta tilanteesta. On helpottavaa, että läheinen vanhempi ihminen on ehkä itsekin jännittänyt opiskeluja, uutta työtä tai perheen tuomaa vastuuta.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi. Hän siunasi heidät ja antoi heille tehtävän olla hedelmällisiä, lisääntyä ja täyttää maa sekä ottaa se valtaansa (1. Moos. 1:27–28). Jeesus vahvisti tämän luomiskertomuksen sanoman: ”Maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Mark 10:6–9.) Tälle perustalle on yhä hyvä rakentaa.
Lähimmäisen auttaminen on sydämestä nousevaa työtä. Se on halua kulkea matkaystävän rinnalla kohtaamalla hänet kuunnellen, siunaten ja rohkaisten. Sitä voidaan, ja sitä kannattaa tehdä myös organisoidusti. Erityisesti kriisitilanteen kohdatessa on tärkeää tukea perhettä hakemaan ammattilaisten tarjoamaa apua. Kriisitilanteesta riippuen kunnan ja seurakunnan apu on korvaamatonta. Myös rauhanyhdistyksen perhe- ja diakoniatoimikunta voi olla järjestämässä apua kriisin keskellä elävään perheeseen. Jokainen voi toimia silminä ja korvina lähimmäisen avuntarpeelle. Apua kannattaa pyytää ja hakea aina kun sille on tarvetta.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys