Sota vei kodin kahdesti Viipurissa

Kar­ja­lai­nen iloi­suus ja vie­raan­va­rai­suus on ko­et­ta­vis­sa, kun me­nee An­ne­li ja Es­ko Lei­pä­län ko­tiin Haa­pa­jär­ven Ok­sa­val­le. Pöy­däs­sä on iso kul­hol­li­nen An­ne­lin lei­po­mia kar­ja­lan­pii­ra­koi­ta, ja Es­ko toi­mit­taa koh­ta vie­rai­ta sa­vu­sau­naan. Lei­pä­löi­den ty­tär An­na-Mai­ja Hil­tu­nen on tul­lut käy­mään Ii­sal­mes­ta kol­men tyt­tä­ren­sä ja poi­kan­sa kans­sa. Myös naa­pu­ris­sa asu­va Lei­pä­löi­den poi­ka Ant­ti Lei­pä­lä on tul­lut pii­pah­ta­maan. Pai­kal­la on siis kol­me su­ku­pol­vea.

Hyvä vanhemmuus on läsnäoloa

Tero Pit­kä­lä on tuo­re so­si­aa­li­oh­jaa­ja per­he­so­si­aa­li­työs­sä. Ai­em­min hän on toi­mi­nut op­tik­ko­na ja yrit­tä­jä­nä, mut­ta vii­me ke­vää­nä hän val­mis­tui so­si­o­no­mik­si. Opis­ke­lun vii­mei­sen vuo­den Pit­kä­lä teki per­he­työ­tä. Juu­ri 50 vuot­ta täyt­tä­neel­lä am­ma­tin­vaih­ta­jal­la on 14 las­ta ja hän on pap­pa kak­sos­po­jil­le.

Äidin muisto

Tii­na Hon­ka­nen Ruot­sin Taa­lain­maal­ta me­net­ti vii­me ke­vää­nä rak­kaan ih­mi­sen. Oma äi­ti oli sa­mal­la lä­hei­nen ys­tä­vä ja kaik­kien puo­les­ta ru­koi­li­ja. Il­ta­ru­kouk­ses­saan äi­ti muis­ti las­ten­las­ten­kin kamp­pai­lu­ja.

Parannuksessa on kysymys Jumalan rakkaudesta

Raa­hen seu­ra­kun­nas­sa kap­pa­lai­se­na toi­mi­va Mar­kus Tuuk­ka­nen py­säh­tyi poh­ti­maan ai­het­ta, joka hä­nen sa­no­jen­sa mu­kaan vie ih­mi­sen pie­nen pai­kal­le: pa­ran­nuk­ses­ta pu­hu­mi­nen on pu­hu­mis­ta pe­las­tuk­ses­ta. – En­nen kaik­kea se on sitä, et­tä saa it­se en­sin ol­la osal­li­nen ar­mos­ta.

Toisenlainen todellisuus pakottaa kohtaamaan itsensä

So­ti­las­pap­pi vas­taa rau­han­tur­vaa­jien hen­ki­ses­tä ja hen­gel­li­ses­tä tu­es­ta. Omaan us­ko­ne­lä­mään­sä hän saa vah­vis­tus­ta etä­seu­rois­ta ja pu­he­luis­ta lä­him­mäi­sil­leen.

Evakkotaipaleella ja suurissa suruissa auttoi luottamus Jumalan huolenpitoon – satavuotiaan muistot ovat hyviä

Po­si­ol­la pal­ve­lu­ta­los­sa asus­te­lee sa­dan vuo­den ra­ja­pyy­kin ylit­tä­nyt Mart­ta Määt­tä. Py­säh­dyim­me muis­te­le­maan Mar­tan elä­män­vai­hei­ta.

”Kaikkivaltias on antanut pitkän elämän”

Mi­käs mul­la täs­sä, kun syn­nit ovat an­teek­si ja rau­ha Ju­ma­lan kans­sa. Kas­te­len kuk­kia, pää toi­mii ja puu­hai­len ko­to­na, Pirk­ko Kois­ti­nen vas­taa ky­sy­es­sä­ni voin­tia ja lu­paa haas­tat­te­luun.