JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Uskollinen saa palkan

Sana sunnuntaiksi
18.9.2022 6.00

Juttua muokattu:

13.9. 15:16
2022091315164420220918060000

Henrikki Hetemaa

Henrikki Hetemaa

Pau­li Ki­vi­o­ja

Kym­me­nen spi­taa­lis­ta pa­ran­tui, mut­ta vain yk­si heis­tä säi­lyt­ti us­kon­sa.

Jee­suk­sen ja hä­nen ope­tus­las­ten­sa mat­ka­tes­sa Ga­li­le­as­ta Je­ru­sa­le­min pää­si­äis­juh­lil­le hei­tä tuli vas­taan jouk­ko re­pa­lei­siin vaat­tei­siin pu­keu­tu­nei­ta mie­hiä. Hei­dän hiuk­sen­sa oli­vat ha­jal­laan ja kas­vo­jen­sa ala­o­sat oli­vat pei­te­tyt. He py­säh­tyi­vät pie­nen mat­kan pää­hän ja huu­si­vat: ”Saas­tai­nen, saas­tai­nen!” (3. Moos. 13:45). To­sin mo­nen huu­to saat­toi ol­la vain kuis­kaus­ta, kos­ka spi­taa­lis­ten ää­ni usein hä­vi­si sai­rau­den ede­tes­sä. Mut­ta heil­lä oli myös muu­ta asi­aa: ”Jee­sus, opet­ta­ja, ar­mah­da mei­tä!” (Luuk. 17:13).

Vai­kut­taa sil­tä, et­tä sai­ras­tu­neet oli­vat kuul­leet Jee­suk­ses­ta ja tie­si­vät hä­net Ju­ma­lan mie­hek­si, joka pa­ran­taa sai­rai­ta Ju­ma­lan voi­mal­la ja opet­taa Ju­ma­lan sa­nal­la ope­tus­lap­si­aan ja mui­ta­kin. Hei­dän käyt­tä­män­sa sana ”opet­ta­ja” on eri­tyi­sen huo­mi­o­nar­voi­nen, kos­ka yleen­sä sai­raat pyy­si­vät apua käyt­tä­en Jee­suk­ses­ta mui­ta ni­miä, ku­ten Daa­vi­din poi­ka.

Tätä opet­ta­ja-sa­naa Jee­suk­ses­ta käyt­ti­vät Luuk­kaan mu­kaan vain hä­nen ope­tus­lap­sen­sa. Spi­taa­lis­ten jou­kos­sa saat­toi ol­la joku Jee­suk­sel­ta ope­tus­ta saa­nut hen­ki­lö, joka oli sai­ras­tu­nut ja eris­tet­ty mui­den spi­taa­lis­ten kans­sa yh­teis­kun­nas­ta. Hän eh­kä oli ker­to­nut to­ve­reil­leen Jee­suk­ses­ta.

Sa­nat vaa­ti­vat us­koa

Spi­taa­li­tau­ti ei kat­so­nut kan­sal­li­suut­ta ei­kä yh­teis­kun­nal­lis­ta ase­maa. Sai­ras­tu­nei­den jou­kos­sa oli myös sa­ma­ri­a­lai­nen, joi­den kans­sa juu­ta­lai­set ei­vät ol­leet muu­toin te­ke­mis­sä. Kel­lään heis­tä ei ol­lut mi­tään an­net­ta­vaa Jee­suk­sel­le. He anoi­vat vain ar­mah­dus­ta.

Jee­suk­sen sa­no­ma oli ly­hyt: ”Men­kää näyt­tä­mään it­sen­ne pa­peil­le.” Nämä sa­nat kui­ten­kin vaa­ti­vat us­koa, ja us­ko­en spi­taa­li­set läh­ti­vät liik­keel­le, vaik­ka mi­tään ei aluk­si ta­pah­tu­nut­kaan. Us­ko pa­ran­si hei­dät mat­kal­la, ei hei­dän läh­te­mi­sen­sä tai te­ke­mi­sen­sä. Us­ko ja Kris­tus us­kos­sa pe­las­ta­vat yhä ih­mi­siä uu­teen elä­mään ja uu­teen to­del­li­suu­teen il­man ih­mi­sen omia te­ke­mi­siä. Us­kon puo­les­taan syn­nyt­tää kuul­tu Ju­ma­lan sana.

Kes­tää­kö us­ko?

Toi­nen asia pe­las­tuk­sen kan­nal­ta on se, kes­tää­kö us­ko lop­puun saak­ka. Saa­ko joku tai jo­kin ih­mi­sen luo­pu­maan us­kos­ta? Va­li­tet­ta­vas­ti näin usein ta­pah­tuu. Ju­ma­lan sa­nan mu­kaan vain hän pe­las­tuu, joka py­syy vah­va­na lop­puun saak­ka. Kym­me­nes­tä spi­taa­li­ses­ta yh­dek­sän ei pa­lan­nut Jee­suk­sen luo kiit­tä­mään hän­tä. Mitä heil­le oli ta­pah­tu­nut?

Mart­ti Lut­her ar­ve­lee, et­tä asi­at ete­ni­vät näin: spi­taa­li­set me­ni­vät Jee­suk­sen käs­kyn mu­kaan näyt­tä­mään it­se­än­sä pa­peil­le, joi­den teh­tä­viin kuu­lui sekä spi­taa­lin et­tä sii­tä pa­ran­tu­mi­sen to­te­a­mi­nen Moo­sek­sen lain mu­kaan.

Jee­sus ha­lu­si, et­tä me­ne­tel­täi­siin niin kuin sii­nä yh­teis­kun­nas­sa oli mää­rät­ty, jol­loin pa­pit­kin sai­si­vat osan­sa. Nämä oli­vat kui­ten­kin Jee­suk­sen ve­ri­vi­hol­li­sia. He pi­ti­vät spi­taa­lis­ten pa­ran­tu­mis­ta kyl­lä Ju­ma­lan ih­mee­nä, mut­ta ei­vät ha­lun­neet yh­dis­tää Jee­sus­ta sii­hen. Sen si­jaan hei­dän mie­les­tään spi­taa­li­set oli­vat pa­ran­tu­neet lain­kuu­li­ai­suu­ten­sa ja pa­peil­le vie­män­sä uh­ri­lah­jan an­si­os­ta.

Vain yk­si pe­las­tui

Näin pu­hu­en pa­pit sai­vat myr­ky­tet­tyä yh­dek­sän mie­hen mie­len pois Jee­suk­ses­ta. Vain yk­si mui­den pai­nos­tuk­ses­ta huo­li­mat­ta py­syi us­kol­li­se­na Jee­suk­sel­le. Hän­tä pi­det­tiin ou­to­na lin­tu­na ja har­ha­op­pi­se­na – oli­han hän kai­ken li­säk­si sa­ma­ri­a­lai­nen, juu­ta­lais­ten vi­hol­li­nen.

Täl­le yh­del­le pa­ran­tu­neel­le, joka ylis­ti Ju­ma­laa suu­reen ää­neen ja kiit­ti Jee­sus­ta iloi­ten ar­mos­ta ja an­si­ot­to­mas­ta pa­ran­tu­mi­ses­taan, Jee­sus sa­noi: ”Nou­se ja mene. Us­ko­si on pe­las­ta­nut si­nut.” Ju­ma­lan hy­vyyt­tä oli se, et­tei hän pe­ru­nut mui­den­kaan ajal­lis­ta pa­ran­tu­mis­ta. Heil­lä ei kui­ten­kaan ol­lut sitä osaa, jota us­ko­va saa omis­taa jo tääl­lä ajas­sa Jee­suk­sen seu­raa­ja­na ja myös ian­kaik­ki­ses­ti tai­vaan pe­ril­li­se­nä.


Evan­ke­liu­mi: Luuk. 17:11–19

Raa­mat­tu 1992: Mat­kal­laan koh­ti Je­ru­sa­le­mia Jee­sus kul­ki Sa­ma­ri­an ja Ga­li­le­an ra­ja­seu­dul­la. Kun hän oli tu­los­sa erää­seen ky­lään, hän­tä vas­taan tuli kym­me­nen spi­taa­lis­ta mies­tä. Nämä py­säh­tyi­vät mat­kan pää­hän ja huu­si­vat: ”Jee­sus, opet­ta­ja, ar­mah­da mei­tä!” Näh­des­sään mie­het Jee­sus sa­noi heil­le: ”Men­kää näyt­tä­mään it­sen­ne pa­peil­le.” Men­nes­sään he puh­dis­tui­vat. Huo­mat­tu­aan pa­ran­tu­neen­sa yk­si heis­tä kään­tyi ta­kai­sin. Hän ylis­ti Ju­ma­laa suu­reen ää­neen, lan­ke­si maa­han Jee­suk­sen jal­ko­jen juu­reen ja kiit­ti hän­tä. Tämä mies oli sa­ma­ri­a­lai­nen. Jee­sus ky­syi: ”Ei­vät­kö kaik­ki kym­me­nen puh­dis­tu­neet? Mis­sä ne yh­dek­sän muu­ta ovat? Tämä muu­ka­lai­nen­ko on heis­tä ai­noa, joka pa­la­si ylis­tä­mään Ju­ma­laa?” Ja hän sa­noi mie­hel­le: ”Nou­se ja mene. Us­ko­si on pe­las­ta­nut si­nut.”

Bib­lia: Ja ta­pah­tui, kuin hän meni Je­ru­sa­le­mia päin, et­tä hän mat­kus­ti kes­kel­tä Sa­ma­ri­an ja Ga­li­le­an. Ja kuin hän tuli yh­teen ky­lään, koh­ta­si­vat hän­tä kym­me­nen spi­ta­lis­ta mies­tä, jot­ka taam­pa­na sei­soi­vat, ja ko­rot­ti­vat ää­nen­sä, sa­no­en: Je­sus, ra­kas Mes­ta­ri, ar­mah­da mei­dän pääl­lem­me! Ja kuin hän ne näki, sa­noi hän heil­le: men­käät ja osoit­ta­kaat tei­tän­ne pa­peil­le. Ja ta­pah­tui, et­tä he men­nes­sän­sä tu­li­vat puh­taik­si. Niin yk­si heis­tä, kuin hän näki, et­tä hän pa­ran­tu­nut oli, pa­la­si jäl­leen ja kun­ni­oit­ti Ju­ma­laa suu­rel­la ää­nel­lä, ja lan­ke­si kas­voil­len­sa hä­nen jal­kain­sa juu­reen ja kiit­ti hän­tä. Ja se oli Sa­ma­ri­a­lai­nen. Mut­ta Je­sus vas­ta­ten sa­noi: ei­kö kym­me­nen puh­dis­tet­tu? kus­sa yh­dek­sän ovat? Ei ole mui­ta löy­det­ty, jot­ka pa­la­si­vat Ju­ma­laa kun­ni­oit­ta­maan, kuin tämä muu­ka­lai­nen. Ja hän sa­noi hä­nel­le: nou­se ja mene! si­nun us­kos on si­nun va­pah­ta­nut.