Susanna Hiltunen, Enontekiö
Lapissa raamattuluokkiin ajetaan jopa lähes 200 kilometrin päästä. Nuorten yhteenkuuluvaisuutta vahvistaa keskustelu uskon asioista.
Täällä tunturien maassa pidämme raamattuluokkaa vuorotellen noin kolmen viikon välein Kittilän ja Luoteis-Lapin rauhanyhdistysten kanssa. Välimatkat venyvät aina jollakin yli sadan kilometrin suuntaansa, mutta siihen on totuttu, ja matkasta huolimatta pidämme tärkeänä kuljettaa lapsiamme yhteisiin kokoontumisiin.
Hiace täynnä nuoria
Kun raamattuluokkaviikonloppu lähestyy, alkaa yhteiseen WhatsApp-ryhmään tulla viestejä: ”Sopiiko Hiaceen vielä joku?” Tai: ”Lähdemme Kolarista Muonion kautta, pari mahtuu kyytiin.”
Niin nytkin helmikuun pakkaspäivänä lähti jo hyvissä ajoin iltapäivällä Kittilästä, Kolarista ja Muoniosta täydet autot kohti Enontekiön Leppäjärveä, jonne esimerkiksi Kittilästä on matkaa lähes 200 kilometriä. Siellä Pallas-Ounastunturijonon pohjoispuolella asuu Rita ja Pekka Leppäsen kahdeksanlapsinen perhe, joka tällä kertaa kutsui raamattuluokka- ja nuorteniltalaiset kotiinsa.
– Olipa positiivinen yllätys, kuinka kaukaa ja niin moni oli halunnut lähteä viettämään yhteistä iltaa tärkeän asian äärelle, totesi Rita.
Tärkeää yhdessäoloa
Pöydät notkuivat tarjottavista, kun pitkänmatkalaisia ruokittiin suurella sydämellä. Tällä kertaa koolla oli 25 lasta ja nuorta.
Raamattuluokat pidettiin kahdessa ryhmässä. Isommille piti Kristiina Saarnio ja pienille Armi Kurtti, molemmat Muoniosta. Yhteenkuuluvaisuutta luotiin tutkimalla yhdessä Raamattua ja keskustelemalla taivastiellä kulkemisesta. Yhdessä laulettiin Siionin lauluja.
Tärkeää on myös vapaa yhdessä oleminen ja ulkona leikkiminen, joten ilta venyi yöpuolelle, ennen kuin kotimatka taitettiin tuhansien tähtien ja revontulten loisteessa.
Juttu on julkaistu tämän viikon Päivämies-lehdessä (1.3.2023)
Blogit
Lukijan kuva
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys