Koska meillä on sairasteltu kauan, olen joutunut opettelemaan uusia asioita. Yksi näistä uusista asioista on ollut tutustuminen aivojen toimintaan ja siellä vaikuttaviin välittäjäaineisiin. Tuskin minusta neurologia tulee, mutta tiedot lienevät hyväksi myös minun aivotoiminnalleni.
Tutustuin endorfiiniiniin. Tiedätkö sinä, mitä tuo sana tarkoittaa?
Endorfiini on keskushermostossa vaikuttava hormooni, jota vapautuu unen aikana. Se tuottaa kehoomme mielihyvän tuntemuksia ja vähentää kipuja. Lisäksi tuota mukavaa endorfiinia vapautuu aivoihin liikunnan, mielimusiikin kuuntelun, nauramisen, ja kiinnostavaa kyllä, myös itkemisen kautta. Tunteiden näyttäminen on siis suotavaa, koska endorfiini tuottaa kehoomme mielihyvän tuntemuksia ja vähentää kipuja.
Meillä puhutaankin nykyjään paljon hyvästä unihygieniasta. Minun aivoistani on tänään jo vapautunut endorfiinia: nukuin pikästä aikaa hyvät yöunet ja kävin verkkaisella aamulenkillä. Aurinko ei paistanut, mutta loppumatkasta jo hymyilytti. Kuuntelin myös tapani mukaan cd-soittimesta pianomusiikkia. Itkeminen minulta onnistuu suhteellisen helposti.
Itku tulee, jos vaikka kaivan esiin jonkun koskettavan kirjan, esimerkiksi Kirjavarkaan. Kirjavaras-kirja on jollain tapaa elämää suurempi. Se kertoo natsi-Saksasta ja toisesta maailmansodasta. Siinä kaksitoistavuotias, orpo juutalaistyttö saa kasvatusvanhemmikseen ymmärtävän saksalaispariskunnan. Tyttö menettää paljon, näkee kuolemaa ja surua, mutta hän selviää. Raskaiden vaiheiden jälkeen jossakin laulaa lintu, löytyy toivo ja uusi aamu.
Kävimme potilaamme kanssa lääkärin vastaanotolla. Saimme lääkkeitä, tietoa ja asiantuntevaa opastusta. Huomattavasti helpottuneempina palasimme kotiin.
Jospa meillä kaikilla olisi elämässämme asioita, joista saamme mielihyvää, iloa ja toivoa. Ja ystäviä, joiden kanssa jakaa tunteitamme.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys