Huomasin sen saapumisen oikeastaan vasta jälkeenpäin. Ihmettelin, miksi minulle oli alkanut tulla muistoja ja ajatuksia mieleeni lapsuudesta, nuoruudesta ja tähän asti eletystä elämästä. Sitten huomasin pohtivani, että mitä ilmeisimmin minulla on elämää vähemmän jäljellä elettäväksi kuin elettynä. Totesin, että taidan potea ikäkriisiä.
Toki tiedostan sen, että elämänlanka voi katketa milloin tahansa. Tämän olen saanut kipeästi kokea menetettyäni nuoremman siskoni. Nyt minulla lähenee viidenkymmenen vuoden ikäpaalu, ja siitä on vain kymmenen vuotta ja olen kuusikymppinen, ja siitä vain kymmenen vuotta, kun olen seitsemänkymppinen! Tämä häkellytti. Reilun viidentoista vuoden päästä jään eläkkeelle? Minä, tytönhupakko.
Syksyllä koirien kanssa lenkillä ollessani kysyin itseltäni, olenko tyytyväinen elämääni? Puru pölisi koirien tassuissa ja minun sauvoissani, kun ajattelin asiaa. Vastaus oli myönteinen. Olen saanut elää rikasta elämää, johon on mahtunut monenlaista. Saan olla uskomassa, minulla on oma perhe, ihana koti ja mielekäs työpaikka. Kyllä, olen tyytyväinen.
Itselleni uskollisena keskustelin asiasta myös muiden kanssa. Olimme mieheni kanssa eräänä lauantai-iltana saunomassa ystäväpariskunnan luona. Vaimo oli jäänyt muutama kuukausi aiemmin eläkkeelle, ja miehellä oli seuraavana tiistaina edessään viimeinen päivä töissä insinöörinä. Kun kysyin, miltä hänestä nyt tuntuu, hän vastasi, että hämmentävältä. Sitten hän oli hetken hiljaa ja sanoi, että on tullut ajatus, että tässäkö tämä hänen työuransa sitten oli? Meni muutama viikko tästä vierailusta. Eräänä päivänä autolla ajaessani tuli vastaani traktori, ja sen kuskina istui tämä uunituore eläkeläinen. Hyvin tyytyväisen näköisenä näytti luotsaavan konettansa eteenpäin!
Toki ymmärrän, että ikäkriisin läpikäyminen on yksi kehitystehtävä. Kuitenkin lapset pelastavat minut näistä ajatuksista. He pakottavat keskittymään tähän päivään, tähän hetkeen, ja oivallan, että jos on kiire elää edeltä tämä elämä, niin se jää elämättä. Ja kun rauhoitun ja pysähdyn, saan lisää aikaa. Tämä on elämän paradoksi. Minulle tuli helpotuksen tunne, saan jättää ikäni mäihäämisen, saan keskittyä tähän päivään ja elää todeksi omaa kohtaani. Tuli nöyrä olo.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys