JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Kaksi minuuttia myöhässä

17.4.2014 10.45

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420140417104500

Al­ta kak­si­kymp­pi­se­nä olin nuor­ten lei­ril­lä, jos­sa erää­nä päi­vä­nä mie­tim­me ian­kaik­ki­suut­ta. Kun ei ole al­kua ei­kä lop­pua. On­ko vain ny­kyi­syys? Mil­tä­hän se mah­taa tun­tua?

Ian­kaik­ki­suu­den kä­si­te tu­lee lä­hel­le ava­ruu­den kä­si­tet­tä. Ajat­te­le­pa, täl­lä­kin het­kel­lä olet maa­pal­lon pin­nal­la – pie­ni to­mu­hiuk­ka­nen. Pal­lom­me ete­nee omaa va­kaa­ta vauh­ti­aan omal­la ra­dal­laan kes­kel­lä ää­ret­tö­myyt­tä. Ajat­te­le ää­ret­tö­myy­den vä­li­mat­ko­ja täh­den luo­ta toi­sen luo.

Ai­ka on muu­ta­kin kuin vii­sa­rin vä­räh­dys kel­lo­tau­lus­sa tai nu­me­ron vaih­tu­mi­nen di­gi­taa­li­näy­tös­sä. Ai­ka on ih­mi­sen ko­ke­mus. Olet­han huo­man­nut, et­tä me­no­mat­ka tun­tuu usein pi­dem­mäl­tä kuin pa­luu­mat­ka? Vai­ke­an asi­an kans­sa elä­mi­nen tun­tuu kes­tä­vän pi­dem­pään kuin hy­vän asi­an. Ai­kaa voi tuh­la­ta ja ai­kaa voi sääs­tää. Sitä voi an­taa lah­jak­si. Ja me kaik­ki olem­me myös saa­neet sen lah­jak­si. Us­kon, et­tä Ju­ma­la an­taa meil­le jo­kai­sel­le yk­si­löl­li­sen ajan­jak­son käy­tet­tä­väk­si.

Olen nii­tä ih­mi­siä, jot­ka ovat mie­luum­min kak­si mi­nuut­tia myö­häs­sä kuin ai­kai­ses­sa. Ja tämä är­syt­tää mi­nua! Olen yrit­tä­nyt ope­tel­la ole­maan ajois­sa. Olen ana­ly­soi­nut, et­tä tämä ta­pa­ni ker­too tie­tyl­lä ta­val­la elä­män ah­neu­des­ta. Se ker­too myös vai­keu­des­ta hal­li­ta kaik­kea sitä, mitä elä­mää­ni si­säl­tyy. Olen usein ihail­lut pie­nen lap­sen ky­kyä elää täs­sä het­kes­sä. Kun olem­me ol­leet läh­dös­sä jon­ne­kin ko­val­la kii­reel­lä, löy­dän­kin lap­sen kes­kit­ty­nee­nä jo­hon­kin ai­van muu­hun kuin läh­te­mi­seen!

Luon­to py­säyt­tää ja rau­hoit­taa ih­mi­sen, jos niin ha­lu­at. Eräs met­sä­ret­ki koi­ran kans­sa on jää­nyt mie­lee­ni. Töis­sä oli ol­lut kii­ret­tä ja joku isom­pi, tär­ke­äm­pi asia me­neil­lään. Ha­vah­duin ret­kel­lä­ni sii­hen, et­tä ei­vät nämä puut ei­kä tämä tuu­li vä­li­tä yh­tään sii­tä, mitä ih­mi­set jos­sain muu­al­la tou­hu­a­vat, ovat tär­kei­tä, kii­rei­siä. Nämä puut kas­va­vat omaa tah­ti­aan. Run­ko huo­juu hil­jal­leen tuu­les­sa. Au­rin­ko läm­mit­tää päi­väl­lä puun kuo­ren, ja il­lan vii­ley­des­sä kuo­ri­kin vii­le­nee. Sil­ti tuo puu elää voi­mak­kaas­ti. Mah­la vir­taa sen si­säl­lä, ja se on elä­mää täyn­nä. Kun läh­den sin­ne kii­rei­seen, tär­ke­ään maa­il­maan, puu jää pai­koil­leen. Ja kun pa­laan sen luo, se ot­taa mi­nut vas­taan yh­tä le­vol­li­se­na.

JohannaKoivisto
Olen ison perheen äiti, minulla on rakas mies, yhdeksän valmiina saatua lasta ja kolme itse synnytettyä. Minulla on myös kuusi lastenlasta. Työskentelen terveydenhuollon opettajana. Rakastan suomalaista metsää ja tuntureita, opettelen lintuja, rentoudun mökillä, haaveilen puutarhasta. Kaksi koiraamme vievät minut sauvakävelylle, ja pilates haastaa minua jatkuvasti. Elämä on mielenkiintoista selviytymistä, jossa ilo ja suru ovat väliin rinnakkain, väliin sisäkkäin.
21.11.2024

Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua. Ps. 130:6

Viikon kysymys