...minun unelmani, kasvimaan? Hyvin kävi. Sain kesän aikana kasvimaastani paljon iloa. Toki se tuotti myös konkreettista satoa.
Ensimmäisenä pääsimme maistelemaan retiisejä, kirpeitä ja raikkaita olivat. Tosin sadon hieman vanhetessa joku pieni, vihreä mato päätti ottaa oman osuutensa. Loput retiisit keräsin suoraan kompostiin matoineen päivineen, saivat madot herkutella rauhassa. Salaattia söimme koko kesän. Lastenlasten lemppareita olivat muhkeat herneenpalot. Itsekin tykkäsin helteellä napsia kourallisen palkoja, ne auttoivat kummasti janoon.
Erityisen iloisia olimme perunan hyvästä sadosta. Saimme syödä oman maan perunaa jopa pari viikkoa. Pakasteeseen sain tilliä, persiljaa ja ruohosipulia. Keltasipuli on parhaillaan kuivamassa talvea varten. Petuniat ja porkkanoiden kaverit samettikukat eivät ole minulla koskaan kukkineet niin hyvin ruukuissa kuin nyt kasvimaalla. Tällä hetkellä kasvimaallani kasvavat vielä porkkanat ja kehäkukat. Toki olemme jo syöneet porkkanoita. Ne ovat kummallisen lyhyitä ja paksuja mutta hyviä!
Keväällä lupasin itselleni, että kasvimaani on terapiakasvimaa eikä työleiri. Siskoni yllytyksestä toteutin kateviljelyä, jossa kasvimaa peitetään ruohojätteellä, joka kompostoituu ja hoitaa maata. Se olikin tosi toimiva tapa ja kitkemistä oli ratkaisevasti vähemmän. Myöskään kastelemisesta ei tarvinnut olla niin huolissaan helteiden aikaan. Kastemadot kuulemma tykkäävät myös tällaisesta tavasta kompostoida. Kun ne käyvät hakemassa katteesta evästä, ne samalla kuohkeuttavat multaa käytävillään. Ainoa ongelmani oli, että minulla ei ollut katetta riittävästi, koska perustimme nurmikkomme vasta tänä kesänä. Onneksi ensi kesänä tilanne on toinen.
Oli lumoavaa seurata pienten taimien kasvua ja vahvistumista. Minua huvittivat äidilliset tunteeni, kun taputtelin siemenperunoita multakerroksen alle kasvamaan. Kesäkuun kylminä iltoina kävin peittelemässä hallanarkoja perunan taimia. Eräänä päivänä joku asia tympäisi minua tosi paljon. Olin äkäinen ja vihainen. Laitoin pyykkiä ulos kuivumaan ja äkäilin itsekseni. Päätin poiketa hetken mielijohteesta kasvimaalla. Kun katseeni osui virkeisiin perunan taimiin, tunsin kuinka mieleeni virtasi hyvää mieltä ja energiaa. Siinä mietin, että kuinka hyvä terapiamuoto kasvimaa onkaan ihmiselle, jolla on haavoittunut mieli.
Näin syksyllä katse kääntyy usein menneeseen kesään päin. Kun keräsin sipuleita laatikkoon kuivumaan, tuli tyytyväinen ja kiitollinen mieli, minulla ja perheelläni on ollut hyvä kesä. Taivaan Isä siunasi sekä kasvimaani että kesämme. Samalla tähyilin jo ensi kesään. Silloin on hyvä jatkaa tätä terapiaa hieman jo kokemusta saaneena.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys