Istun seurapenkissä ja kuuntelen puhetta. Huomaan, että tummahiuksinen pieni poika tassuttelee tutti suussa puhujan pöytää kohti. Hetken kuluttua perään juoksee isosisko, ei kovin iso hänkään. Hän taluttaa pienen eleettömästi takaisin seurapenkkiin. Kiitos isosisko!
Tällainen tapahtuma on tuttu lapsiperheessä. Perheen isommat lapset pelastavat vanhempansa monesta pinteestä. Se tapahtuu usein aivan huomaamatta. Näkee, että isosisko tai -veli rakastaa pienempää sisarustaan sydämensä pohjasta. Rakkaus alkaa jo siitä, kun pikkuvauva tuodaan kotiin. Vauva saa hellittelyä, paijaamista, juttelua. Kiitos rakkaudestanne pienempiä siskoja ja veljiä kohtaan, Isot Veljet ja Isot Siskot.
Sisaruksista on seuraa toisilleen. On ratsastuskavereita ja urheilukavereita. He myös koulivat toisiaan. Se on hyvä asia, jos muistetaan sopia erimielisyydet. Isommat myös hellittelevät pieniä siskojaan ja veljiään. Muistan, kuinka eräs abipoikamme kerran ihasteli lukulomallaan pikkusiskoaan, että onko meillä ollut koskaan tällaista!
Isot siskot -ja veljet kasvavat. He muuttavat pois kotoaan joko opiskelemaan tai työelämään. Laittavat nuoremmille sisaruksille kortteja ja samalla toivotuksia: ”LUE AHKERASTI KIRJOJA: TOIVOTTAVASTI OSAAT LUKEA TäMäN TEKSTIN.” Ja onnitteluja: ”Enkeli tietäsi ohjatkoon, taivaan kotiin saattakoon.” Isojen sisarusten kotivierailuja odotetaan ja samalla myös heidän tuomiaan herkkuja. Nuoremmat pääsevät myös vierailemaan sisarustensa luona isommissa kaupungeissa.
Vanhemmat lapset saattavat tuoda kotiin ystäviään, joilla on hyvinkin erilainen kotitausta kuin mitä omassa perheessä on. Ystävän kotona voi olla pieni perhe, tai hän on kotoisin ulkomailta ja puhuu vierasta kieltä. Lasten ystävät rikastuttavat kodin elämää. Aikuistuneet lapset ovat myös rehellisine mielipiteineen arvokkaita keskustelukumppaneita vanhemmilleen.
Aika kuluu, ja nuorimmatkin lapset kasvavat aikuisiksi. Perheen lasten ikäero häipyy jonnekin. Isot siskot ja veljet voivat olla pikkusisarustensa kanssa vaikkapa parhaita ystäviä. Lapset perheineen voivat parhaimmillaan muodostaa toisilleen vahvan tukiverkon, joka on suurena apuna heidän elämänsä matkalla.
Olisin voinut tässä blogissani kirjoittaa myös negatiivisista asioista: sisaruskateudesta, rahan- ja huomion puutteesta, liiasta vastuusta. Niistä en kuitenkaan halua tänään kirjoittaa. Haluan nyt kiittää. Joskus nimittäin väsyttää se, että niin usein kaivellaan asioiden huonoimpia puolia. Eräs lapsistamme sanoi kerran: ”äiti, meiltä ei ole puuttunut mitään!”
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys