Presidentti Tarja Halonen käytti sanaa turhake vanhuksesta, jonka hoidosta aiotaan säästää rajoittamalla esimerkiksi vessakäyntejä. Halonen sanoi, että hänen hiuksensa nousivat pystyyn kuullessaan, että vanhusta kohdellaan turhakkeena.
Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan turhake on turha ja tarpeeton tavara tai laite. Turhake on hyödykkeen vastakohta. Suomen Luontolehden suorittaman lukijaäänestyksen 2013 Vuoden turhake oli hajustettu roskapussi.
Minunkin vähäiset hiukseni nousivat pystyyn lukiessani vanhuksiin kohdistuvasta säästösuunnitelmasta. Vessakäynnit, henkilökohtainen hygienia, ruokailutauot ja ulkoilu kuuluvat ihmisen henkilökohtaiseen, jokapäiväiseen hyvinvointiin, ihmisyyteen ja identiteettiin. Jos näitä ruvetaan rajoittamaan, puututaan ihmisoikeuksiin. Vanhuksesta tulee turhake, tarpeeton, jota saa kohdella hyödykkeen vastakohtana.
Eläkeläisten (65 vuotta täyttäneet), ikääntyvien (65–75), iäkkäiden (75–85), vanhojen (85 täyttäneet) ja vanhusten (90 täyttäneet) määrä kasvaa maassamme nopeasti. Professori Sirkka-Liisa Kivelän mukaan vanhuksia ovat siis vasta 90-vuotiaat. Moni meistä elää jopa yli satavuotiaaksi. Vanhus-nimitystäkin on ruvettu jo aikoja sitten karttamaan. Vanhainkoteja ei enää ole, on Nestoreita ja Seniorikoteja, Laskevan auringon majoja, ja niin edelleen. Mutta onko niin, että ihminen on sen ikäinen kuin itsensä tuntee?
Kuinka moni eläkkeelle siirtynyt kokee itsensä turhakkeeksi? Muistan usein edesmennyttä, vitaalista rovastia, joka eläkkeelle jäätyään totesi alakuloisena: ”Minusta on tullut nyt raakki.” Raakki on sellainen puu, pölli, joka ei kelpaa parkattavaksi eikä pinoon vaan se heitetään sivuun vaikkapa polttopuuksi. Raakki on tässä tapauksessa turhakkeen synonyymi.
Käytetäänkö nykyisin paljon puhuttua eläkeläisten elämänkokemusta ja tietotaitoa hyväksi työpaikoilla? Meneekö seurakunta konkurssiin, jos se pyytää eläkkeelle jäänyttä työntekijäänsä palvelemaan silloin tällöin? Kuinka moni luiskahtaa eläkkeelle jäätyään tarpeettomuuteen ja turhautuneisuuteen, jota hän yrittää peittää puhumalla eläkeläisen kiireestä?
Vanhat ja vanhukset ovat sukupolvea, joka loi perustan hyvinvointi-Suomellemme. He ansaitsevat kaiken mahdollisen hoidon ja välittämisen. Työsarka on valtava. Kävin vastikään tervehtimässä vanhusta. Hän oli reaaliajassa, oli tyytyväinen ruokaansa ja perushoitoonsa. Kysäisin ohimennen, milloin hän on käynyt ulkona.
– Ei koko vuotena, hän sanoi.
Järkytyin. EU- direktiivit määräävät kotieläimille pakollisen ulkoiluttamisen. Haluanko tällaisen vanhuuden itselleni?
On ollut liikuttavaa tavata uskovaisia nuoria, jotka ovat vapaaehtoisesti ilmoittautuneet vierailemaan yksinäisten vanhusten luona. Luulen, että nämä nuoret saavat kohtaamisistaan myös itselleen voimaa. He saattavat kuulla, kun vanhus sanoo:
– Onko Jumala minut hylännyt, kun ei jo korjaa pois? Mitä virkaa minulla on enää?
Luulen, että nuoret lohduttavat tähän tapaan:
– Et ole turhake. Sinua tarvitaan. Rukouksiasi tarvitaan. Elämänviisauttasi tarvitaan. Ja Jumala lupaa kantaa loppuun asti, ”vanhuuteen ja harmauteen asti”.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys