”Raamattuluokassa saa ja pitää olla mukavaa!”

Uu­si raa­mat­tu­luok­ka­ma­te­ri­aa­li ”Us­kon tiel­lä” on Lah­des­sa otet­tu in­nol­la vas­taan. Sari Käh­kö­nen hyö­dyn­tää ma­te­ri­aa­lia mo­ni­puo­li­ses­ti.

Kasvata lasta kuten toivoisit itseäsi kasvatettavan

äi­ti, sä oot tyh­mä. Se on mun mie­li­pi­de. Saan mä sa­noa mun oman mie­li­pi­teen. Uh­mak­kaan kym­men­vuo­ti­aan var­muu­del­la myös äi­din voi ar­vot­taa omal­la mie­li­pi­de­mit­ta­ril­la.

Lapsen oikeudet – vanhemman velvollisuus

Lap­suu­des­sa luo­daan ih­mi­sen elä­män pe­rus­ta, ra­ken­ne­taan sen pe­rus­tur­val­li­suus. Lap­sel­le on alus­ta al­ka­en elin­tär­ke­ää tun­tea ole­van­sa ra­kas­tet­tu. Hä­nen oi­keu­ten­sa on kas­vaa tur­val­li­ses­sa huo­len­pi­dos­sa. Lap­sen oi­keuk­siin kuu­luu pal­jon asi­oi­ta, jot­ka unoh­tu­vat hel­pos­ti meil­tä kas­vat­ta­jil­ta.

Sisällissota kytkeytyi Euroopan sotaisaan valtapeliin

Suo­men si­säl­lis­so­ta oli mo­nien epä­on­nis­ten ta­pah­tu­mien ket­ju, joka joh­ti raa­kaan vä­lien­sel­vit­te­lyyn suo­ma­lais­ten val­kois­ten ja pu­nais­ten kes­ken. Pit­käl­ti ky­sy­mys oli vas­ta it­se­näis­ty­neen val­ti­on si­säi­ses­tä konf­lik­tis­ta, mut­ta toi­saal­ta ta­pah­tu­mat kyt­ki­vät Suo­men en­sim­mäi­sen maa­il­man­so­dan ai­kai­siin laa­jem­piin kan­sain­vä­li­siin val­ta­ku­vi­oi­hin Eu­roo­pas­sa. Ku­vi­tus­ku­vas­sa on sak­sa­lai­nen so­ta­lai­va Hel­sin­gis­sä ke­vääl­lä 1918.

100-vuotias Eino Syrjäniemi: ”Käyn seuroissa ja ajelen pyörällä kylällä”

Haa­pa­jär­vi­nen Ei­no Syr­jä­nie­mi täyt­ti sata vuot­ta vii­me kes­ki­viik­ko­na 25. huh­ti­kuu­ta. Kun Syr­jä­nie­men äi­ti oli odot­ta­nut Ei­noa vuon­na 1917 syys­tal­vel­la, oli ruo­ka ol­lut tiu­kas­sa. Jau­hoi­hin oli jou­dut­tu lait­ta­maan pet­tu­a­kin.

Orpolapsi onnea etsimässä

Pie­ni lap­si kat­soo kuo­le­vaa ih­mis­tä. Bol­se­vis­tin vai­mon vii­mei­set sa­nat ih­me­tyt­tä­vät pien­tä to­dis­ta­jaa.

Ymmärrä parisuhdettasi – apua avioliiton haasteisiin

Avi­o­liit­to on her­käs­ti haa­voit­tu­va ih­mis­suh­de, jon­ka hoi­ta­mi­ses­sa pa­ris­kun­nan ei tar­vit­se jää­dä yk­sin.

Elämänkulun kriisit ja niistä selviytyminen

”Kai­kel­la on ai­kan­sa, joka asi­al­la maan pääl­lä.” Tämä Saar­naa­jan vii­saus tu­han­sien vuo­sien ta­kaa ei vält­tä­mät­tä tuo hel­po­tus­ta sil­loin, kun olem­me ras­kaas­sa elä­män­ti­lan­tees­sa. Sii­nä on kui­ten­kin lu­paus elä­män­ku­lun vai­kei­den päi­vien vaih­tu­mi­ses­ta hel­pom­piin.

Päivystyspoliklinikan hektisyydestä metsän hiljaisuuteen

Kan­nus­lai­nen Rai­mo Ran­ta-Nilk­ku on teh­nyt pit­kän työ­u­ran hoi­to­a­lal­la. Hän aloit­ti työt 1970-lu­vul­la lää­kin­tä­vah­ti­mes­ta­ri­na Kok­ko­lan päi­vys­tys­po­lik­li­ni­kal­la. Työ oli ra­jua, ja ih­mi­se­lä­män var­jo­puo­let tu­li­vat heti vas­taan.

Jumalan sana ja avioliitto

Avi­o­liit­to on mie­hen ja nai­sen vä­li­nen eli­ni­käi­nen liit­to. Luo­mis­ker­to­muk­ses­sa ker­ro­taan, kuin­ka Ju­ma­la to­te­si: ”Ei ole hyvä ih­mi­sen ol­la yk­si­nään. Minä teen hä­nel­le kump­pa­nin, joka so­pii hä­nen avuk­seen.” (1. Moos. 2:18.)