Kohtaamisia
Heräsin uuteen viikkoon valmiiksi nuutuneena. Tekemättömät koulutyöt ja likaisten vaatteiden vuoret vetivät suupieliä alaspäin. Vähän äreänä join aamukahvini ja aloin puuhastelemaan.
Yhtäkkiä tajusin, että voisin joskus valita toisinkin. En aina, mutta joskus. Nyt olisi hyvä hetki tehdä niin. Puntaroin hetken, että jättäisinkö velvollisuuteni yhdeksi päiväksi ja lähtisin 1-vuotiaan kanssa kylille. Päätin vastata itselleni kyllä. Järkeilin, että pyykkikasat ovat odottavaista sorttia, ehtisin askarrella niiden kanssa huomennakin. Koulutyöt stressaavat joka tapauksessa.
Kymmenessä minuutissa pakkasin itseni ja kuopukseni lähtökuntoon. Varmistin vielä, että puoliso pääsee töistä kotiin, jos jotain akuuttia tulee kotipäässä. Hän kertoi pääsevänsä.
Hyppäsin junaan ja matkustin lapseni kanssa Helsinkiin. Ahdisti. Tuntui vastuuttomalta ja tehottomalta viettää aikaa yhden lapsen kanssa ilman suunnitelmia. Moitin hieman itseäni siitä, miten en edes kannettavaa tietokonetta ottanut mukaan, jotta voisin tehdä koulutöitä lapsen päiväuniaikaan.
Kiertelimme kaupunkia. Pysähdyimme kirjastoon ja museoon, Kauppatorille ja puistoon. Lapsen päiväunien aikana kävin opiskelijaravintolassa syömässä ja iloitsin alle kolmen euron lounaasta. Miten se maistuikin!
Vanhuksista koostuva turistiryhmä pysähtyi ihastelemaan 1-vuotiasta. Iäkäs australialaismies kyseli rakennusten historiasta, ja aika pian totesin hänelle, että hän taitaa tietää niistä paljon enemmän kuin minä. 1-vuotias ihasteli kaikkea näkemäänsä, oikein hihkui. Näin sattumalta myös ihanaa lapsuudenystävääni, jota en ollut vuosiin nähnyt. Aurinko paistoi koko päivän.
"Vastuuttomalta" reissulta palatessani mieleni oli kevyt. Muistin, miten ajatus toimettomuudesta ahdisti menomatkalla. Tulin siihen tulokseen, että minun pitäisi tehdä näin useammin. Koko päivän mittainen hymyileminen teki älyttömän hyvää.
Kyllä jokainen meistä on huolettomuus-hetkensä ansainnut. On aivan tosiasia, että kun itsestään pitää huolta, jää annettavaa myös lähimmäisille. Välillä se meinaa unohtua. Ehkä laitankin kalenteriin seuraavan huolettomuuspäivän jo valmiiksi, ettei vain jää pitämättä.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys