Tänä jou­lu­na koin yk­si­näi­syyt­tä.

Tie­dän, et­tä se voi kuu­los­taa hup­sul­ta. Vie­tin jou­lua puo­li­so­ni ja nel­jän lap­sem­me kans­sa. Kaik­kien kans­sa vä­lit ovat oi­kein mai­ni­ot ja seu­ra oli lep­poi­saa.

Sil­ti tun­tui, et­tä jo­tain puut­tuu. Mie­he­ni sis­kon per­heen oli tar­koi­tus kyl­lä tul­la ky­lään jou­lu­päi­vä­nä, mut­ta he sai­ras­tui­vat ja es­tyi­vät tu­le­mas­ta. Niin­pä jou­lun py­his­tä puut­tui­vat su­ku­lai­set. Hä­li­nä ja häs­säk­kä jäi ko­ke­mat­ta. Sem­moi­nen mah­ta­va mek­ka­la mikä tu­lee sii­tä, kun ih­mi­siä on pai­kal­la ai­na­kin kak­si­kym­men­tä sa­maan ai­kaan ja kai­kil­la on asi­aa ker­rot­ta­va­na.

Asum­me kau­ka­na lap­suu­den­ko­deis­tam­me, min­kä vuok­si su­ku­lai­sia on vä­hem­män tar­jol­la tääl­lä ete­läi­ses­sä kuin poh­joi­ses­sa Suo­mes­sa. Is­tuin jou­lu­päi­vä­nä soh­val­la ja mie­tin, et­tä muu­tan­ko nyt heti ta­kai­sin sin­ne mis­tä nel­jä­tois­ta vuot­ta sit­ten tu­lim­me.

Jou­lu su­jui rau­hal­li­sis­sa mer­keis­sä. An­noin yk­si­näi­syy­den tun­tua. Mi­nus­ta on hel­pom­paa, kun myön­tää vain it­sel­leen, et­tä nyt tun­tuu täl­tä ja har­mi sen­tään. Tä­mä­kin me­nee ohi ja tu­lee toi­sen­lai­sia het­kiä. Toki mi­nul­la oli hyvä osa aja­tel­la niin, kos­ka lä­hei­siä oi­ke­as­ti on ole­mas­sa.

Olen ju­tel­lut yk­si­näi­syy­den ko­ke­muk­sis­ta usei­den ih­mis­ten kans­sa. Olen huo­man­nut, et­tä mo­net ko­ke­vat yk­si­näi­syyt­tä ar­jes­saan, vaik­kei sitä pääl­le päin nä­ki­si­kään. Ih­mi­siä saat­taa ol­la ym­pä­ril­lä ja sil­ti sitä voi ko­kea it­sen­sä yk­si­näi­sek­si ja ul­ko­puo­li­sek­si. Yk­si­näi­syys on usein ar­ka asia ker­rot­ta­vak­si.

Minä sain jou­lu­häs­säk­kä­ni uu­te­na­vuo­te­na lu­kuis­ten rak­kai­den su­ku­lais­ten ym­pä­röi­mä­nä. Olen siis to­si­a­si­as­sa on­ne­kas. Jäin kui­ten­kin miet­ti­mään, voi­sin­ko it­se ol­la lie­vit­tä­mäs­sä jon­kun lä­him­mäi­sen yk­si­näi­syy­den ko­ke­mus­ta. Eh­kä ky­se­len kuu­lu­mi­sia tänä vuon­na ah­ke­ram­min lä­hei­sil­tä­ni. Eh­kä otan mal­lia mie­hes­tä­ni, joka rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä ky­se­lee tun­te­mat­to­mil­ta, et­tä olet­te­ko uu­sia tääl­lä. Eh­kä tämä jou­lu opet­ti mi­nut nä­ke­mään, mitä mi­nul­la oi­ke­as­ti on.