Jouni Lesonen
Joskus blogin kirjoittaminen vaatii vanhojen asioiden kaivelua. En tiedä, mitä eräänä päivänä oikeastaan olin etsimässä. Kaivelin kuitenkin vanhoja, kauan sitten kirjoittamiani juttuja. Ei niitä kaikkia ole koskaan missään julkaistu. En muista, olenko niitä edes siinä tarkoituksessa kirjoittanutkaan.
Ehkä etsin kuitenkin jotain, josta saisi jutun juuren. Siinäpä penkoessani käteeni sattui paksu kansio. Uteliaana tutkin, mitä se oikeastaan pitää sisällään. Aivan pian muistinkin: joskus vuosia sitten keräsin eri kansioista vuosikymmenten varrella kertyneet todistukset samaan nippuun.
Vanhimmat todistukset olivat kansakoulun lukukausitodistuksia 1960-luvun alkupuolelta. Todistus alkoi komeasti: ”Vieremän kunnan Nissilän varsinaisesta kansakoulusta syyslukukausi 1962, ensimmäinen luokka”. Alareunassa oli päiväys 22.12.1962 ja luokanopettajan allekirjoitus. Kevättodistuksessa olikin sitten maininta, että ”siirretään toiselle luokalle”. Opettajalla näyttää olleen kaunis käsiala. Kansalaiskoulun päättötodistus on vuoden 1970 keväältä. Sen lopussa todetaan: ”Tällä päästökirjalla vakuutetaan kaikki ne edut ja oikeudet, jotka kansakoulun koko oppimäärän suorittaminen tuottaa.” Kuulostaapa juhlalliselta.
Seuraava todistus näyttääkin olevan rippikoulutodistus. Siinä ei ole arvosanoja. Erilainen se on nykyisiin verrattuna, mutta sisältää suunnilleen samat asiat. ”Tässä pyhässä tarkoituksessa sait käydä rippikoulusi. Suokoon Herra sinulle armosiunauksensa, että tunnustettuasi julkisesti uskosi 19. päivänä kesäkuuta 1970 Reisjärven seurakunnan kirkossa, saisit voiman kilvoittelemaan hyvän uskon kilvoituksen yhdessä Herran elävän seurakunnan kanssa. ”
Rippikoulutodistuksen jälkeen alkoikin pitkä pino erilaisia pidempiä ja lyhyempiä koulu- ja kurssitodistuksia. Vuosikymmenten aikana niitä näyttääkin kertyneen tasaisin väliajoin mitä erilaisimmista suoritteista. Lyhyimmät ovat yhden päivän kursseista. Monissa näyttää olevan ilmoitettuna voimassaoloaika, jonka jälkeen tiedot piti tenttiä uudelleen – vanhentuakseen jälleen muutaman vuoden kuluttua.
Nyt kaikki todistukset ovat jo vanhoja. Vanhimpien lehdet kellertävät. Seassa on myös muutamia työtodistuksia eri työpaikoista. Yksi mielenkiintoisimmista on Posti- ja lennätinlaitoksen kokoama työtodistus, johon kuuluu nimikirjaote vuodelta 1976. Siihen on koottu kaikki aiemmat todistukset. Sieltä löytyy myös päivämäärä, jolloin vannoin virkavalan käsi Raamatulla. Se oli juhlallinen tilaisuus. Vieläköhän nykyisin vannotaan kyseisiä valoja? Kansion päällimmäisin todistus näyttää olevan aika tuore, se on päivätty vuoden 2020 tammikuussa. Sen voimassaoloaika päättyi samalla kun työvuoteni.
Ensimmäisen ja viimeisen todistuksen välillä aikaa on kulunut 58 vuotta. Kansiota sulkiessani huomaan, kuinka vuosikymmenet ovat menneet nopeasti ohitse. ”Minun päiväni rientävät nopeammin kuin juoksija” (Job 9:25).
Lähes kaikille ihmisille kertyy runsaasti todistuksia elämän matkan varrelta. Niitä katsellessa mieleen palautuu muistoja. Ehkä muistat tarkasti todistuksen saannin tai useammankin. Joskus todistus tuotti iloisia yllätyksiä, toisinaan pettymyksiä. Omasta mielestä opinnot saattoivat mennä paremmin kuin annetut numerot kertovat.
Työelämän päättyessä hyvätkin todistukset käyvät tarpeettomiksi. Monet elämänvaiheet – ja elämän rikkaus – niitä katsellessa tulee kuitenkin mieleen. Ja ovathan ne tärkeä osa omaa elämänhistoriaa.
Raamatussa kerrotaan erilaisista todistuksista, sekä hyvistä että huonoista, yllättävän paljon jopa vääristä todistuksista. Useimmat niistä ovat kertomuksia jostain asiasta tai ihmisestä, kuten tässä Johannes Kastajasta: ”Rabbi, nyt on ruvennut kastamaan myös se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolen ja josta annoit hyvän todistuksen” (Joh. 3:26).
Ensimmäiset Raamatussa mainitut todistukset löytyvät Vanhan testamentin alkulehdiltä ja viimeiset Ilmestyskirjan lopusta. Elämän tärkein todistus on se, josta Raamatussa kerrotaan näin: ”Henok eli – – vaeltaen aina Jumalan tahdon mukaisesti. – – Hän vaelsi kuuliaisena Jumalalle. Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen. (1. Moos. 1:22–24.)
Heprealaiskirjeen kirjoittaja toteaa samasta asiasta näin. ”Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut. Ennen kuin hänet (Henok) otettiin pois, hän oli – – elänyt Jumalan mielen mukaisesti. (Hepr. 11:2, 5.)
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys