JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kalailo

24.1.2021 6.15

Juttua muokattu:

18.1. 09:00
2021011809005220210124061500

Pie­nes­tä asi­as­ta sitä voi­kin ilah­tua. Yh­te­nä il­ta­na sa­tuin avaa­maan Fa­ce­boo­kin juu­ri kun sin­ne oli tul­lut il­moi­tus, et­tä lah­joi­te­taan 77 sa­ma­na päi­vä­nä pil­kit­tyä ah­ven­ta. Mel­kein jo tun­sin suus­sa­ni pais­te­tun ah­ve­nen iha­nan maun. Ei koko vii­me ke­sä­nä tart­tu­nut kuin pari ah­ven­ta on­gen­kouk­kuun, niin on jo ol­lut ikä­vä sitä ma­kua.

Aja­tuk­set kul­ki­vat vii­me tal­veen, kun mö­kin ran­nas­sa kai­ra­sin jää­hän muu­ta­man rei­än. Siel­lä ke­vät­tal­ven au­rin­gos­sa yri­tin pilk­kiä toi­veik­kaa­na, mut­ta en saa­nut yh­tään ka­laa. Ja nyt joku lah­joit­taa tuol­lai­sen ka­san herk­kua, ih­met­te­lin. Lai­toin heti va­rauk­sen saa­lii­seen, ja pi­kim­mi­ten hain ka­lat ko­tiin.

Het­ki sii­nä meni, ja use­am­pi­kin, en­nen kuin ka­lat oli­vat pais­to­val­mii­ta. Suo­mu­ja oli muu­ta­man met­rin sä­teel­lä kaa­ke­leis­sa ja työ­ta­sol­la. On­nek­si en va­lin­nut ik­ku­nan vie­reis­tä työ­pöy­tää per­kaa­mi­seen. Pe­ra­tes­sa huo­ma­sin hy­räi­le­vä­ni: ”Mut­ta var­hain aa­mu­sel­la sei­soo Jee­sus ran­nal­la, pais­taa ka­laa hiil­lok­sel­la, tait­taa lei­pää ilol­la…”.

Mi­ten­kä­hän ai­na ku­vit­te­len, et­tä ne­kin Jee­suk­sen ka­lat oli­vat ah­ve­nia. Mitä lie oi­ke­as­ti ovat ol­leet­kaan. Ja mi­ten sil­loin pais­tet­tiin ka­laa? Oli­ko hals­te­ria vai ti­kus­sa­ko pais­tet­tiin yk­si­tel­len? Vai pais­tui­vat­ko ne kuu­man ki­ven pääl­lä? Vai var­taas­sa? Jo­ten­kin vaan mie­li­ku­vi­tuk­ses­sa­ni näen Jee­suk­sen sei­so­van sii­nä nuo­ti­on ää­rel­lä, ja tu­lee hyvä olo. Eh­kä se olo tu­lee myös tuos­ta it­se lau­lus­ta, kun tu­lee mie­leen su­vi­seu­rat.

Meil­lä oli seu­raa­va­na päi­vä­nä pais­tet­tu­ja ah­ve­nia sekä päi­vä- et­tä il­ta­ruo­ka­na. Pie­nim­mät ka­lat pää­si­vät ah­ven­kuk­ko­jen si­sään ja nii­tä syö­tiin sit­ten seu­raa­va päi­vä. Oi­ke­as­taan aloi­tin kuk­ko­jen syö­mi­sen jo yöl­lä, kun otin ne lei­vi­nuu­nis­ta pois. Pa­ras­ta!

Olen iloi­nen sii­tä, et­tä äi­ti on opet­ta­nut mi­nut te­ke­mään kuk­ko­ja, lant­tu- ja ka­la­kuk­ko­ja. Nii­tä teh­tiin meil­lä ko­to­na ai­ka usein, myös myy­jäi­siin. Mum­mon­kin kans­sa nii­tä teh­tiin, kun olin pie­ni. Sil­loin mum­mo asui meil­lä jon­kin ai­kaa, ja sil­tä ajal­ta muis­tan kuk­ko­jen ja pii­rai­den pais­ton.

Mum­mo ei ole ol­lut pais­te­le­mas­sa kuk­ko­ja 35 vuo­teen ei­kä äi­ti­kään ole enää muu­ta­maan vuo­teen jak­sa­nut nii­tä val­mis­taa. Ku­kon syö­jäk­si äi­dis­tä on­nek­si vie­lä on, jo­ten kun minä jos­kus nii­tä teen, niin hän­kin pää­see kyl­lä mais­ta­maan.

Luu­len, et­tä ai­na kun teen kuk­ko­ja, ajat­te­len mum­moa ja äi­tiä. Sil­loin siir­ryn het­kek­si sin­ne lap­suu­den keit­ti­öön, läm­pi­miin tun­nel­miin, Sii­o­nin lau­lu­jen hy­räi­lyi­hin – nii­den ih­mis­ten luok­se, jot­ka puo­li­so­ni li­säk­si ovat ol­leet elä­mäs­sä­ni tär­keim­piä.

LiisaLilvanen-Pelkonen
Asun Akaassa puolisoni ja eläinteni kanssa omakotitalossa keskellä metsää. Työkseni opetan musiikkiopistossa kanteleensoittoa ja musiikin perusteita, ja siitä todella pidän. Sivutyökseni kuljeskelen ihmisten pihoja kaunistamassa ja suunnittelemassa. Harrastan luontoa eli lasken lintuja ja perhosia ja valokuvaan ja kasvatan kaikenlaista. Minulla on aina ollut myös lemmikkieläimiä. Innostun kaikesta ja haluan oppia uutta. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen liisa.lilvanen@gmail.com
LiisaLilvanen-Pelkonen

Erilainen joulu

23.12.2022 7.45
LiisaLilvanen-Pelkonen

Nämä viikot olen elänyt muistoissa

29.11.2022 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Näkökulmia

30.10.2022 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Yllätin itseni!

11.9.2022 6.30
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kiitoslauluja ja ilonkyyneleitä

11.7.2022 7.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Varjoja keväässä

3.6.2022 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Uskollinen ystävä

27.4.2022 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Tallin haju

21.3.2022 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

“Liikuttelin lieden puita, ajattelin armastani”

16.12.2021 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Lomailua

8.11.2021 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kuinka paljon pitää jaksaa?

19.9.2021 7.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Siniritareita

14.8.2021 7.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Hautausmaan rauhaa

18.7.2021 7.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Lilvasjärven onnea

9.6.2021 7.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Suviseurasukkia odotellessa

27.4.2021 7.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Itkemisen lahja

24.3.2021 8.51
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kuusivanhusten kaatuessa

17.2.2021 7.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Saamattomuutta

29.12.2020 6.10
LiisaLilvanen-Pelkonen

Muistelen isää

15.11.2020 7.30
LiisaLilvanen-Pelkonen

"Riemuitse, tytär Siionin!"

10.10.2020 7.30
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kurkien siivittämänä syksyyn

18.9.2020 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Opettajan huolet

19.8.2020 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Siipien kauneutta

16.7.2020 6.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Äitiä ikävä

21.6.2020 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Tuoksuu keväälle

18.5.2020 6.25
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kaakaota vuohenmaidon kera

20.4.2020 6.30
LiisaLilvanen-Pelkonen

Metsätöissä on mukavaa

20.3.2020 6.25
LiisaLilvanen-Pelkonen

Mökistä kodiksi

11.2.2020 6.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Mielessä jo kylvölaatikot ja taimet

22.1.2020 6.30
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys