Olet­ko jo näh­nyt kur­ki­au­ro­jen len­tä­vän ete­lää koh­ti? Minä näin vii­me vii­kol­la 208 kur­kea val­mii­na läh­töön. Aa­mul­la me­nin koi­ran ja ka­me­ran kans­sa pel­lon­reu­naan kos­ka siel­tä kuu­lui kur­kien huu­to­ja. Näky oli mah­ta­va kun sän­ki­pel­lol­la te­pas­te­li niin mon­ta kur­kea ja li­säk­si 90 ka­na­dan­han­hea. Sii­nä ai­ka­ni kat­se­lin ja kuun­te­lin, kun ne len­näh­te­li­vät muu­ta­man met­rin loik­kia ja vä­hi­tel­len ke­rään­tyi­vät ryh­miin ja jo­noi­hin no­kat yh­teen suun­taan ja lo­pul­ta läh­ti­vät kaar­te­le­maan pel­lon yl­le ja sii­tä lou­nas­ta koh­ti mo­ne­na pie­nem­pä­nä au­ra­na.

Il­ma tun­tui läm­pi­mäl­tä ja au­rin­ko pais­toi. Sil­ti tuok­sui syk­sy ja kur­kien läh­tö sai mie­len kai­hoi­sak­si. Edes­sä ole­vat syk­sy ja tal­vi tun­tu­vat niin pit­kil­tä, vaik­ka to­del­li­suu­des­sa en­si ke­vät on taas ihan pian.

Vaik­ka aja­tus ke­sän lop­pu­mi­ses­ta tun­tuu ah­dis­ta­val­ta, tyk­kään sil­ti pi­me­äs­tä ja läm­pi­mäs­tä syk­sys­tä. Myös syk­syn tuu­les­ta pi­dän, ja vä­reis­tä, niis­tä mar­ras­kuun­kin vä­reis­tä, jot­ka ovat enää har­maan ja rus­ke­an eri sä­vy­jä. Yri­tän ai­na syk­syl­lä ym­mär­tää, et­tä joku tar­koi­tus Ju­ma­lal­la on ol­lut, kun on luo­nut kaik­ki nel­jä vuo­de­nai­kaa. Eh­kä oma mie­li tar­vit­see jon­kin­lais­ta tal­vi­le­poa niin kuin luon­to­kin. Pi­täi­si vain op­pia naut­ti­maan niis­tä syk­syn ja tal­ven­kin pie­nis­tä ilon­het­kis­tä.

Kur­kien läh­tö on ai­na jo­ten­kin ke­sän ja syk­syn raja. Tu­lee mie­tit­tyä, et­tä mi­ten kesä on men­nyt, mitä on saa­nut ai­kai­sek­si. Ja joka syk­sy on to­det­ta­va, et­tä oli­si ol­lut hyvä le­vä­tä enem­män ja naut­tia jo­kai­ses­ta ke­sän het­kes­tä. On mie­les­sä ru­kous, et­tä jos­pa en­si ke­sä­nä sai­si ai­kaa it­sel­le, et­tä sai­si rau­has­sa he­rä­tä ke­sä­aa­muun ja läh­teä ka­me­ran kans­sa liik­keel­le. Et­tei taas oli­si nii­tä mo­nia pro­jek­te­ja, jot­ka vie­vät kai­ken ajan aa­mus­ta il­taan ja jot­ka on pak­ko saa­da val­miik­si, et­tä sit­ten sen jäl­keen oli­si olo on­nel­li­sem­pi ja oli­si mu­ka­vam­pi ol­la ja le­vä­tä.

Syk­syn raja on al­ka­nut ol­la yhä enem­män pa­luu­ta aja­tuk­sis­sa kau­em­mak­si taak­se­päin, kau­an sit­ten men­nei­siin ke­siin. Mi­ten se tun­tuu­kaan sil­tä, et­tä ne ke­sät oli­vat pit­kiä! Eh­ti pol­kea ui­ma­ran­nal­le har­va se päi­vä ja vä­lil­lä kyk­kiä mus­tik­ka­met­säs­sä tai men­nä kym­men­tä tik­kua lau­dal­la il­lat pit­kät naa­pu­rien kans­sa. Ny­ky­ään syk­sy tu­lee no­pe­as­ti, ai­na vaan no­pe­am­min. On­nek­si myös ke­vät tu­lee ai­na vaan no­pe­am­min ja syk­syn sa­teen läpi voi jo tä­hyil­lä tu­le­vaan ke­sään!