JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Kuplissa

10.7.2021 7.05

Juttua muokattu:

2.1. 15:09
2025010215092520210710070500

Olin ke­sä­häis­sä.

Vih­ki­toi­mi­tus päät­tyi. Väki siir­tyi kirk­ko­pi­hal­le ja jäi odot­ta­maan mor­sius­pa­ria, joka tra­di­ti­on mu­kaan saa­pui vii­mei­se­nä, py­säh­tyi por­tai­den ylä­ta­san­teel­le, ter­veh­ti juh­la­vä­keä ja läh­ti koh­ti van­haa au­toa. Tai yrit­ti läh­teä. Rii­si­ryy­ni­sa­teen si­jas­ta hei­dät peit­ti saip­pu­a­kup­la­pil­vi, sata, ei kun tu­hat, mon­ta tu­hat­ta kup­laa. Hää­pa­ri yrit­ti väis­tel­lä nii­tä, lap­set läp­sy­tel­lä rik­ki kä­sil­lä tai kie­lel­lä. Vä­lil­lä oli ko­ko­nai­sia kup­la­jo­no­ja, jot­ka ha­jo­si­vat tör­mä­tes­sään toi­siin­sa tai len­si­vät tai­vaan tuu­liin ja sär­kyi­vät ai­ka­naan. Ei­kä ku­kaan tien­nyt, mikä niis­tä oli ”mi­nun kup­la­ni”.

Niin, kup­la! Sii­nä taas sana, jol­le ko­ro­na-ai­ka on an­ta­nut uu­den si­säl­lön. Ke­vääl­lä rip­pi­kou­lu­ja­kin kaa­vail­tiin kup­li­na: ku­kin opis­ke­li­ja si­joi­tet­tai­siin tiet­tyyn kup­laan, jon­ka kans­sa hän kul­ki­si koko rip­pi­kou­lun. Tä­män kuun lo­pul­la pää­sen it­se nä­ke­mään, mil­lai­sis­sa kup­lis­sa nuo­rem­me nyt kul­ke­vat.

Tai pää­sen­kö ko­ke­maan? Tun­tuu, et­tä ih­mi­set ovat nyt lii­an mo­nen kup­lan vai­ku­tus­pii­ris­sä. En saa ai­na yh­teyt­tä sii­hen ih­mi­seen, jon­ka kans­sa kes­kus­te­len. Nuo­ri kul­kee kän­nyk­kä kou­ras­sa ja na­pu­tuk­sen toi­ses­sa pääs­sä on mi­nul­le tun­te­ma­ton ih­mi­nen. Hä­nel­le asi­at vies­ti­te­tään re­aa­li­a­jas­sa.

Usein na­pu­tuk­sen toi­ses­sa pääs­sä on ko­ko­nai­nen ih­mis­ryh­mä, joka puo­les­taan on yh­tey­des­sä mo­niin kan­na­not­ta­jiin. Kän­nyk­kä rap­sah­taa vik­ke­läs­ti kiin­ni, jos nuo­ri yl­lä­te­tään. Muu­ta­man ker­ran on teh­nyt mie­li ky­syä, et­tä olit­ko sinä jou­ta­vil­la si­vus­toil­la. On­ko enää ih­me, jos hä­nen on vai­kea kuun­nel­la vaik­ka­pa ne­tis­tä tu­le­vaa seu­ra­pu­het­ta?

Kaik­ki­al­la on ryh­miä, ja jo­kai­nen meis­tä kuu­luu ja on kuu­lu­nut mo­neen ryh­mään, jois­ta niis­tä­kin voi­si ny­kyi­sin käyt­tää sa­naa kup­la: mei­dän per­he, mei­dän luok­ka, mei­dän ta­lon asuk­kaat, keit­ti­ö­ryh­mät, sa­mal­la mat­kal­la ol­leet, me rus­ke­a­sil­mäi­set, lis­taa voi­si jat­kaa lo­put­to­miin. On tur­val­lis­ta tun­tea kuu­lu­van­sa jo­hon­kin ryh­mään, jo­hon­kin kup­laan.

Jos­kus blo­gi­ni il­mes­ty­mi­sen jäl­keen olen saa­nut pal­jon ka­ve­ri­pyyn­tö­jä. En tie­dä, eh­dot­taa­ko kone mi­nul­le ka­ve­rik­si jo­kai­sen, joka on lu­ke­nut aja­tuk­si­a­ni vai on­ko jou­kos­sa oi­kei­ta tu­tus­tu­mis­pyyn­tö­jä. En ole hy­väk­sy­nyt niis­tä ai­nut­ta­kaan. Ha­lu­an koh­da­ta jo­kai­sen ka­ve­rin ja ys­tä­vän il­man vä­li­kä­siä. Sen si­jaan säh­kö­pos­ti­kom­ment­tei­hin vas­taan hy­vin mie­lel­lä­ni.

En­tä, jos ei tun­ne kuu­lu­van­sa enää mi­hin­kään ryh­mään: kup­la­ket­jut ha­jo­a­vat ir­ral­li­sik­si pal­loik­si. Hy­lä­tyk­si tu­le­mi­sen pe­los­sa saat­taa vii­mei­nen­kin va­lon­sä­de ka­do­ta.

Jon­kun ei kui­ten­kaan tar­vit­se ka­do­ta. Mi­ten fi­lip­pi­läis­kir­jees­sä he­rä­tel­lään­kään toi­voa:

Mi­nun We­lie­ni / em­be mine taid­ha sa­noa / et­te mine io it­ze sen olen kä­sit­te­nyt. Mut­ta yd­hen mine sa­non / Mine wnohd­han sen quin ta­ca­pe­rin on / ia we­ny­ten mi­nu­ni sen pe­res­te quin ed­hes­se on.

Seu­ra­cat mi­nua rac­kat We­liet / ia cat­zo­cat hei­den pä­lens / iot­ca nin wa­el­dau­at quin me ole­ma teil­le Esi­cuu­a­xi / ia sa­mo­an sen edes­pan­nun Maa­lin iel­kin / sen Cal­lin tau­a­ran iel­kin / io­ca edes­pi­te ne Ju­ma­lan tai­ua­li­set Cut­zu­mi­set Chris­tu­se­sa Ie­su­se­sa.

Hy­vin vä­hän minä tuos­ta kes­ki­ai­kai­ses­ta raa­ma­tun­teks­tis­tä (vuo­del­ta 1548) ym­mär­rän, mut­ta kui­ten­kin sen, et­tä mi­nun kan­nat­taa unoh­taa ta­ka­pe­rin ole­vat asi­at ja ve­nyä koh­ti edes­sä ole­vaa maa­lia ja sa­mo­ta en­tis­ten py­hien as­ke­leis­sa.

Yri­tän vä­hen­tää kup­lia, jois­sa it­se kul­jen ja säi­lyt­tää sen kup­lan, jo­hon Paa­va­li fi­lip­pi­läis­kir­jees­sä ke­hot­taa (Fil.13–14).

KirstiWallenius-Riihimäki
Olen eläkkeellä oleva uskonnon ja psykologian opettaja. Työurani loppupuolella menin naimisiin ja sain suuren perheen. Nyt lapset ovat siirtyneet keski-ikään. Heidän eri-ikäisten lastensa elämään sopeutumista seuraan siinä määrin kuin he sen sallivat. Itse aloittelen yhdeksättä vuosikymmentäni. Kaiken ikäni olen kirjoittanut päiväkirjaa ja osin sen kirvoittamana seuraan nyt uteliaana omaa vanhenemistani. Voit kirjoittaa minulle osoitteeseen kirsti.riihimaki@gmail.com
2.1.2025

Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä. Luuk. 2:52

Viikon kysymys