Jouni Lesonen
Miehet kiersivät hevosta. Toinen kehui sitä, ja toinen epäili kuulemaansa. Myyjä kehotti katsomaan hevosen jalkoja, huomioimaan sen hyvän luonteen ja vilkaisemaan vielä hampaitakin. Joskus kauppa onnistui, toisinaan taas ei. Ostettu hevonen saattoi olla laiska.
Kauan sitten myytiin ja ostettiin vain yhtä hevosvoimaa. Hevoskaupoilla kulki myös eri teurastamojen asiamiehiä. He pyrkivät löytämään hevosista niin paljon huolestuttavia ominaisuuksia, että ”se kannattaa myydä heti.” Autojen yleistyttyä hevosilla oli myös niitä – tai autoa – halventava yleisnimi, karvaooppeli.
Ehkä olet nähnyt vanhoja valokuvia, joissa metsä- tai peltotöitä tehdään hevosilla. Sotien jälkeen metsä- ja maatalouden töissä oli vielä satoja tuhansia hevosia. Kuusikymmentäluvulla niiden määrä jo väheni, tilalle tulivat autot. Asiantuntevista hevosmiehistä kehkeytyi nopeasti asiantuntevia konemiehiä. Oli merkkitapaus, kun levisi tieto, että joku kylän miehistä, yksin tai porukassa, oli ostanut kuorma-auton.
Nykyisiin verrattuna tuon ajan autot olivat kääpiöitä. Ne olivat kaksiakselisia, lava oli tehty yleensä puusta. Soraa lavalle sopi kolme–neljä kuutiota. Puutavara kuljetettiin lavalla poikittain. Kovasti meillä lapsilla oli kiire ikkunan ääreen, kun sellainen kuorma-auto kulki talon nurkalta.
Miehet olivat likaisia. Kädet ja usein kasvotkin olivat mustan noen peitossa. Automiesten vaatteet katkusivat palaneelta dieseliltä ja moottoriöljyltä.
Mutta se kaupankäynti. Yksi hevosvoima vaihtui mustaa savua puskeviin, voimakasäänisiin dieseleihin. Aiemmin oli katsottu kulkuvälineiden nilkkoihin ja suuhun ja kehuen sujuvasti puhuttu hevosista. Nopeasti siirryttiin puhumaan yhtä asiantuntevasti hevosvoimista, kierrosluvuista ja väännöistä. Kyseltiin koneiden tehoista ja saatiin rehvakkaita vastauksia: ”kuuskymmentä hummaa pyörii nokalla”. Hevosvoimien määrä lisääntyi nopeasti.
Myös automerkit käytiin asiantuntevasti läpi, oli Volvoja, Scanioita, Vanajia ja tietenkin Jyry- ja Kontio-Sisuja. Joillakin oli ”Letti”. ”Samoissa hinnoissa olivat, mutta Natsu on auto” (V. Linna, Täällä pohjan tähden alla, osa 3). Tiedätkö, mitä ovat "Letti" ja "Natsu"? Letti on Chevroletin kansanomainen, helposti lausuttava nimi. Natsu puolestaan on Internationalin käyttönimi.
Muutamien vuosien ajokokemuksen jälkeen konemiesten tiedot karttuivat lisää. Syyskylmien aikoihin autoilija saattoi kertoa kollegalleen mustan öljyisellä sormellaan nenäpieltä pyyhkäisten: ”Vaehettiin öljyt ja suotatin. Laetettiin mopilin moniasteöljyä konneeseen. Lähtöö kuulemma paremmin kylymillä kääntiin, ja jiähyttimmeen me laetettiin lykolia, ettei loki jiävy ja halakee pakkasella.” Turboista ei tuolloin vielä tiedetty mitään, se oli vielä tuntematon sana.
Seuraavan sukupolven autoilijat saattoivat autoa esitellessään lisätä mehevästi – tai peitellyn vaatimattomasti: ”Kaheksan litran suora kuutonen, Rollinssin kone ja Kumminksin laatikko. Välikaasua pittää osata käöttää.” Ja lopputoteamuksena hiven ylpeyttä äänessä: ”Siinä on turpo.”
Kuudenkymmenen vuoden kuluessa on autojen koko, kierrosluvut ja tehot kasvaneet valtavasti. Yhtä sujuvasti miehet edelleen keskustelevat osto- ja myyntitilanteissa hevosvoimista, kierrosluvuista, vaihteista ja autojen hinnoista. Väännöt ovat kuitenkin nykyisin Newtoneita, sen verran itse kukin on oppinut vieraita kieliä. ”Kuuskymmentä hummaa” on kymmenkertaistunut, kasvaen kuudeksi tai kahdeksaksi sadaksi hummaksi. Kahden akselin tilalla voi nykyisin olla 8–12 akselia ja autoilla pituutta jopa 35 metriä. Kaikissa kuorma-autoissa on turbo, sitä ei tarvitse erikseen mainita. Eikä taida enää kuljettajista haista öljyn eikä dieselin katku.
Koneiden määrä on lisääntynyt vuosikymmenten aikana huimasti. Erilaisista koneista, niiden tehoista, väännöistä, kierroksista ja muista ominaisuuksista puhuminen oli ja taitaa olla edelleenkin pääasiassa ”miesten juttu”.
Jos pääsisit nyt kuuloetäisyydelle, saattaisit moottoripyöräilyä harrastavien keskusteluista kuulla jotain seuraavaa: ”Pyöräni on tuhatkuutioinen, se ottaa 12 000 kierrosta minuutissa, kiihtyy nollasta sataseen kolmessa sekunnissa ja syö satasella viisi litraa ysikasia. Millainen pyörä sinulla on, paljonko siinä on kuutioita, oliko kallis?”
Nykyisin koneista voi keskustella pitempään, ehkä asiantuntemuskin on lisääntynyt. Monilla talouksilla on käytössä isoja ja pieniä autoja, mönkijöitä, moottorikelkkoja, moottoripyöriä, mopoja, ruohonleikkureita, moottorisahoja, moottoriveneitä, trimmereitä ja vesiskoottereita. Ja onhan koneista keskusteluihin saatu mukaan aivan uusia käsitteitä. Polttomoottoreiden rinnalla keskustellaan sujuvasti ja asiantuntevasti aivan uusista asioista. ”Kuuskymmentä hummaa nokalla” on saanut rinnalleen uudenlaisia kysymyksiä: ”Kuinka paljon autossasi on kilowatteja? Kuinka pitkälle sillä pääsee yhdellä latauksella? Paljonko se kuluttaa euroissa satasella? Leikkaatko sinä vielä itse ruohon vai onko teilläkin jo robotti?”
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys