Jou­ni Le­so­nen

Olet­ko aja­tel­lut mitä si­nul­ta ky­sy­tään tai ky­syt it­se en­sim­mäi­se­nä ta­va­tes­sa­si tut­ta­vi­a­si? “Mi­hin olet mat­kal­la tai me­nos­sa?” tai­taa ol­la yk­si ta­val­li­sim­pia ky­sy­myk­siä, joil­la aloi­tam­me kes­kus­te­lun. Kuul­tu­am­me vas­tauk­sen kes­kus­te­lu jat­kuu. On­ko vas­tauk­se­si lä­hin mat­kal­la­si ole­va ta­voi­te? Yleen­sä on. Eh­kä ker­rot ole­va­si mat­kal­la kaup­paan tai siel­tä ko­tiin, ha­ke­maan lap­sia päi­vä­hoi­dos­ta, ret­kel­le, met­säl­le, ka­las­ta­maan, ul­koi­le­maan. Vas­tauk­sia on lo­pu­ton mää­rä. Lä­hin pää­mää­rä­si on kui­ten­kin pian ta­voi­tet­ta­vis­sa, ja näin on usein myös kes­kus­te­lu­kump­pa­nil­la­si.

Har­voin tai­dam­me miet­tiä ja ker­toa jos­tain kau­em­pa­na ole­vas­ta pää­mää­räs­tä. Se­hän voi ol­la viik­ko­jen, kuu­kau­sien, vuo­sien tai jopa vuo­si­kym­men­ten pääs­sä. Mikä on kau­kai­sin pää­mää­rä­si, jo­hon olet mat­kal­la? Aloi­tat­ko kos­kaan kes­kus­te­lua sii­tä?

Nuo­re­na pää­mää­rä voi ol­la opis­ke­lun päät­ty­mi­nen ja sen jäl­keen toi­veis­sa siir­ty­mi­nen työ­e­lä­mään. Ja seu­raa­va­kin pää­mää­rä on jo mie­les­sä. Oman elä­män ra­ken­ta­mi­nen, jo­hon voi jo kuu­lua li­sä­toi­vee­na oma asun­to ja per­he ja pal­jon muu­ta.

Kun ky­sei­set toi­veet ja pää­mää­rät on saa­vu­tet­tu, ase­tam­me uu­sia joi­ta koh­den mat­ka jat­kuu. Jos­kus las­kem­me pe­ril­le pää­syä vuo­sis­sa, kuu­kau­sis­sa, vii­kois­sa tun­neis­sa, ja lo­pul­ta jopa mi­nuu­teis­sa.

Mat­kan pää­mää­rää ei eh­kä kan­na­ta ai­na aset­taa usei­den vuo­si­kym­me­nien pää­hän ko­vin nuo­re­na. Mat­ka voi­si vai­kut­taa koh­tuut­to­man pit­käl­tä, uu­vut­ta­val­ta ja tur­haut­ta­val­ta­kin. Kuu­den­kym­pin iäs­sä mat­kan koh­de saat­taa ol­la muu­ta­man vuo­den pääs­sä ole­van elä­kei­än saa­vut­ta­mi­nen.

Mie­ti­tään­kö vie­lä sitä kau­kai­sin­ta pää­mää­rää, jota ta­voit­te­let, jos­ta ei kui­ten­kaan ta­va­tes­sam­me ko­vin usein kes­kus­tel­la. Sii­tä pää­mää­räs­tä kui­ten­kin kuu­let pu­hut­ta­van lä­hes vii­koit­tain. Eh­kä myös osal­lis­tut usein­kin ker­to­maan it­sel­le­si sii­tä osal­lis­tu­mal­la lau­luun tai vir­teen. Se voi kuu­lua esi­mer­kik­si näin: ”Myös tä­nään tur­vak­se­ni suo jouk­ko en­kel­ten, var­je­lus mat­kal­le­ni kes­kel­lä vaa­ro­jen” (VK 136:3).

Lau­lu­jen ja vir­sien sa­no­maan kuu­luu poik­keuk­set­ta ku­vaus mat­kan pi­tuu­des­ta, sen mah­dol­li­ses­ta yl­lät­tä­väs­tä päät­ty­mi­ses­tä ja lo­pul­li­ses­ta pää­mää­räs­tä. Jos­kus tun­nem­me, et­tä ”pit­kä on mat­ka jo uu­pu­mus voit­taa” (Lem­pi Vi­her­vaa­ra: Jee­suk­sen sei­mel­lä). Usein vir­sien pää­tös roh­kai­see kui­ten­kin mat­ka­lais­ta va­el­ta­maan vas­tuk­sis­ta ja uu­pu­muk­ses­ta huo­li­mat­ta sin­nik­kääs­ti pää­mää­rää koh­den.

Vir­sien li­säk­si kuu­let usein pu­hut­ta­van myös mat­kas­ta ja sen pää­mää­räs­tä. Ar­vaat­kin jo, et­tä tar­koi­tan seu­ra­pu­hei­ta. Raa­ma­tus­ta löy­tyy yl­lät­tä­vän pal­jon ker­to­muk­sia elä­män pi­tui­sis­ta mat­kois­ta, en­sim­mäi­set jo kau­kaa van­han Tes­ta­men­tin al­ku­a­joil­ta ja vii­mei­set raa­ma­tun vii­mei­sis­tä lu­vuis­ta.

”Mo­net ope­tus­lap­sis­ta ve­täy­tyi­vät tä­män jäl­keen jou­kos­ta ei­vät­kä enää kul­ke­neet hä­nen mu­ka­naan” (Joh. 6:66). Heis­tä ker­ro­taan, et­tä eh­kä jo vuo­sia kes­tä­nyt yh­tei­nen mat­ka jäi ”ve­täy­ty­mi­sen” joh­dos­ta kes­ken. Ker­ro­taan, et­tä muu­ta­mat ym­mär­si­vät toi­sel­la ta­val­la. Mat­ka voi päät­tyä on­nel­li­ses­ti vain Her­ran yh­tey­des­sä kul­kien. ”Her­ra, ke­nen luok­se me me­ni­sim­me? Si­nul­la on ikui­sen elä­män sa­nat.” (Joh. 6:68.) Mo­nis­sa ker­to­muk­sis­sa on su­rul­li­nen lop­pu pää­mää­rän hä­vi­tes­sä sil­mis­tä ja sy­dä­mes­tä. Näis­sä ky­sei­sis­sä ker­to­muk­sis­sa mat­ka jää kes­ken. Mut­ta pal­jon on myös nii­tä ker­to­muk­sia, jois­sa mat­kai­li­jaa roh­kais­taan vas­tuk­sis­ta ja vä­sy­mi­ses­tä huo­li­mat­ta jat­ka­maan saa­vu­tet­ta­vis­sa ole­vaa pää­mää­rää koh­den. Ker­to­muk­sis­sa mat­kal­la oli­joi­ta ruo­ki­taan. ”Lei­pää” tar­jo­aa it­se Elä­män Her­ra. Yk­si upeim­mis­ta ker­to­muk­sis­ta päät­tyy sy­dän­tä läm­mit­tä­väs­ti. ”Mi­nun käy sää­lik­si näi­tä ih­mi­siä. En tah­do lä­het­tää hei­tä pois näl­käi­si­nä, et­tei­vät he uu­pui­si mat­kal­la.” (Matt. 15:32.)

Ot­si­kon ky­sy­myk­seen voim­me siis vas­ta­ta vaik­ka vir­ren sa­noin: “Tai­vaa­seen käy mat­kam­me, maa ei viih­dyt­tää saa mei­tä.” Ja sa­mal­la voim­me esit­tää ky­sy­myk­sen kans­sam­me kes­kus­te­le­val­le ja it­sel­le­kin: ”En­kö tääl­tä kai­pai­si, sin­ne ko­ti­maa­ha­ni?” (VK 623: 1,2.)