Hanna-Maria Jurmu
1.12.
Paras ensimmäinen päivä mitään kuuta. Paljon suunnitelmia, odotuksia, toiveita. Paljon tekemistä. Säilyisipä hyvä mieli.
8. joulukuuta
Suomalaisen musiikin päivä. Sibeliuksen syntymäpäivä. Virastotalon pihalla Suomen liput roikkuivat alakuloisina. Hyvä, kun ei ollut tuulinen päivä. Pakkaspäivän tuuli on julma.
Toivottavasti olemme tänään muistaneet myös naissäveltäjiä. Minä olen ajatellut Helvi Leiviskää. Monia vuosia sitten olin eräässä divarissa ja tongin siellä jotain laatikkoa. Löysin sieltä postikortin, joka oli lähetetty säveltäjä Helvi Leiviskälle. Ostin kortin. Sain palan itselleni erityistä ihmistä.
Tänään löysin tiedon, että Helvi Leiviskä on tehnyt kaksi joululaulua. Ne on julkaistu vuonna 1932. Etsin kyllä ne käsiini, kunhan ehdin! Nyt en ehdi.
Itsenäisyyspäivän jälkimainingeissa on pysäyttävää huomata, että päivä on minulle usein itsestäänselvyyspäivä. Asialle on tehtävä jotain. Kun lastenlapseni joskus tulevaisuudessa lukevat Suomen historiaa ja huomaavat, minkälaisen Suomen heidän isovanhempansa ovat saaneet edellisiltä sukupolvilta, heistä tuntuu varmaan käsittämättömältä, mitä me olemme jättämässä heille.
10.12.
YK:n ihmisoikeuksien päivä. Ihmisoikeuskeskus kirjoittaa, että päivän tavoitteena on juhlistaa oikeuksia, joista nautimme joka päivä, mutta samalla päivä muistuttaa velvollisuuksista, joita päivä tuo mukanaan.
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus koostuu 30 artiklasta. Ensimmäinen artikla kuuluu näin: ”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.” Artiklassa 12 sanotaan muun muassa, että kenenkään kunniaa ja mainetta ei saa loukata. Seuraava artikla muistuttaa, että jokaisella on oikeus lähteä maasta, myös omastaan, ja palata maahansa. 18. artikla toteaa, että jokaisella on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus. Edelleen artikloissa puhutaan oikeudesta lepoon ja vapaa-aikaan, riittävään elintasoon ja äitien ja lapsien oikeudesta erityiseen huoltoon ja apuun.
Artikla 29 mainitsee: ”Jokaisella ihmisellä on velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan, koska vain sen puitteissa hänen yksilöllisen olemuksensa vapaa ja täysi kehitys on mahdollinen.” Kaunis julistus, joka on tarkoitettu ihmistä ja elämää suojelemaan, ei rikkomaan mitään.
21.12.
Kaamos ohi, sanoisin. Päivä alkaa pidetä. Meidän korkeuksilla talven pimeys on maagista. Siitä pitää repiä ilo irti. Tänään on Tuomaan päivä. Tästä päivästä alkaa virallisesti joulun aika. Tuntuu mukavalta. Ensimmäinen jouluvieraamme saapui kotiin eilen. Huomenna tulee lisää ja torstaina loput. 6-vuotias tyttärentytär huolehtii helisevästä ja helkkyvästä ilontuottamisesta.
Tänään on paljon leipomista ja siivoamista. Pitää muka kävellä nopeasti huoneesta toiseen, että ehtii kaiken. Tuntuu, että pitäisi tehdä monta asiaa yhtä aikaa. Suunnitellut aikataulut eivät ole pitäneet. Sisällä kodissa on huiske ja kiire.
Näyttää kuin ulkona olisi rauha. Siellä kukaan tai mikään ei kiirehdi. Minäkin haluan rauhoittua. Haluan olla osa tuota rauhaan vaipunutta luontoa.
Betlehemin talli hiljaisena jouluyönä. Maria ja Joosef rauhaan laskeutuneina Jeesus-lapsen seimen äärellä. Ei kiirettä, ei tohinaa. Näkymä, jonka luonto tänään tarjoaa, sopii paremmin pyhän perheen kuvaan kuin meidän ihmisten rakentama kiireinen joulu.
Nyt on kolme yötä jouluun. Rauha laskeutukoon sydämiin.
27.12.2021
Pyhät ovat ohi. Sirkuttajalirkuttaja lähti tänään äitinsä ja isänsä kanssa Ouluun toisten isovanhempiensa, Ulla-Maija-mummun ja Pentti-papan luokse. Talo on hiljentynyt. Lähtiessään lapsukainen totesi, että aivan kuin olisi oltu vain minuutti. Siltä tämä joulun aika tuntuu. Minuutilta.
Joulu saa jatkua siihen asti, kun kevät antaa ensi merkkinsä. Olisipa pitkä talvi.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys