Pu­he­lin soi, ja Van­ha Emän­tä pyy­si, et­tä Nuo­ri Isän­tä tu­li­si kii­reen vilk­kaa na­ve­tal­le. Emän­tä oli aa­mul­la sa­no­nut na­ve­tal­la, et­tä eh­kä se koh­ta poi­kii. Van­ha ja Nuo­ri Isän­tä oli­vat mo­lem­mat sitä miel­tä, et­tä ei se vie­lä voi poi­kia, etu­a­jas­sa se joka ta­pauk­ses­sa oli­si ol­lut.

Mut­ta siel­lä se hie­ho nyt poi­ki par­res­sa ja ym­pä­ril­lä sei­soi­vat mel­kein kaik­ki muut leh­mät kat­so­mas­sa isoil­la pul­lot­ta­vil­la sil­mil­lään. Vä­lil­lä ne hiu­kan tö­ni­vät toi­si­aan, jot­ta sai­si­vat pa­rem­man pai­kan. Täs­tä poi­ki­mi­ses­ta oli­si tu­los­sa jouk­ku­e­ta­pah­tu­ma, niin ruuh­kai­saa siel­lä oli.

Koko syk­syn olin sa­no­nut lap­sil­le ja van­hal­le isän­tä­pa­ris­kun­nal­le, et­tä ha­lu­ai­sin näh­dä poi­ki­mi­sen. Ai­na ne ti­lai­suu­det me­ni­vät ohi, leh­mää kun ei voi käs­keä poi­ki­maan. Jos­kus va­sik­ka syn­tyi kes­kel­lä yö­tä ja löy­tyi aa­mul­la ja jos­kus oli niin, et­tä kun hä­ly­tys poi­ki­mi­ses­ta tuli, ti­lan­ne si­säl­lä las­ten kans­sa piti en­sin saa­da sii­hen mal­liin, et­tä sii­tä pys­tyi­si läh­te­mään. Ja kun olin lo­pul­ta juos­sut na­vet­taan ja ve­tä­nyt kump­pa­rit ja suo­ja­haa­la­rin pääl­le, va­sik­ka oli jo eh­ti­nyt syn­tyä. Emo jo tyy­ty­väi­se­nä nuo­li va­sik­kaan­sa.

Täl­lä ker­taa lap­set muo­dos­ti­vat tsemp­pi­jouk­ku­en.

– Äi­ti, nyt äk­kiä me­net! Koh­ta se jo syn­tyy!

– Et eh­di enää vaih­taa vaat­tei­ta tai käy­dä ves­sas­sa! Mene!

Minä me­nin. Juok­su­jal­kaa kul­jin pi­han poik­ki na­vet­taan. Siel­lä Nuo­ri Isän­tä oli pai­men­ta­mas­sa leh­miä toi­sel­le puo­lel­le na­vet­taa, jot­ta sai­sim­me lai­tet­tua por­tin vä­liin ja hiu­kan syn­ny­tys­rau­haa. Ei­vät leh­mät kau­as malt­ta­neet men­nä, sii­nä ne edel­leen oli­vat kat­so­mas­sa, mut­ta nyt ne oli­vat kai­teen ta­ka­na.

Täl­lä ti­lal­la on pi­hat­to­na­vet­ta, niin leh­mät voi­vat kul­kea siel­lä va­paas­ti. Yleen­sä leh­mät lai­te­taan poi­ki­mis­kar­si­naan, kun poi­ki­mi­nen lä­hes­tyy. Täl­lä ker­taa poi­ki­mi­nen tuli kai­kil­le yl­lä­tyk­se­nä, pait­si van­hal­le emän­näl­le.

Kun saa­vuin, leh­mä yrit­ti pon­nis­taa, ei­kä sitä oli­si saa­nut enää siir­ret­tyä poi­ki­mis­kar­si­naan. Tämä va­sik­ka syn­tyi­si par­teen, tai oi­ke­as­taan par­ren vie­rei­seen käy­tä­vään. Mon­ta ker­taa se yrit­ti ja ai­na sor­kat ja pää tu­li­vat ulos vain muu­ta­man sen­tin. Hi­das­ta se oli täl­le en­si­ker­ta­lai­sel­le.

Lo­pul­ta Nuo­ri Isän­tä kävi ha­ke­mas­sa apu­rem­mit, jot­ka kiin­ni­te­tään sork­kien ym­pä­ri. Nii­den avul­la au­tet­tiin va­sik­ka no­pe­am­min ulos. Oli­han se ih­meel­lis­tä näh­dä, kun leh­mä­va­sik­ka syn­tyi, ja pik­ku­hil­jaa virk­koi turk­ki mär­kä­nä.

Syn­ty­mä on ai­na yh­tä py­säyt­tä­vää. Meis­tä jo­kai­nen on vain pie­ni pa­la­nen su­ku­pol­vien ket­jus­sa. Vaik­ka tie­de on mei­dän ih­mis­ten apu­na joka päi­vä, luo­mi­nen on edel­leen Ju­ma­lal­la.

Par­ren vie­rei­nen käy­tä­vä ei ole mi­kään täy­del­li­nen syn­ny­tys­paik­ka. Se on ai­na enem­män tai vä­hem­män son­nas­sa. Va­sik­ka piti saa­da siir­ret­tyä va­sik­ka­kar­si­naan mah­dol­li­sim­man pian. Nuo­ri isän­tä ja van­ha emän­tä kan­toi­vat sen yh­des­sä por­tin ja leh­mien lä­vit­se. Minä seu­ra­sin tii­vis­ti pe­räs­sä. Muut leh­mät oli­vat in­nok­kaas­ti tu­los­sa heti, kun port­ti avau­tui ra­ol­leen. Pääl­le­kin saat­tai­si­vat tul­la, niin in­nok­kai­ta ne ovat hoi­ta­maan tois­ten va­si­koi­ta.

Täs­tä va­si­kas­ta tu­li­si Tah­ti, kun on T-vuo­si. Tänä vuon­na kaik­kien va­si­koi­den ni­met al­ka­vat T:llä. Näin py­sy­tään hel­pom­min pe­ril­lä, kuka on syn­ty­nyt mi­nä­kin vuon­na.

Na­ve­tas­sa il­ma oli täyn­nä säh­köä ja jän­ni­tys­tä. Mai­nit­sin täs­tä Nuo­rel­le Isän­näl­le. Leh­mät oli­vat le­vot­to­mia, am­mui­vat ja tö­ni­vät vä­lil­lä toi­si­aan, kun kul­jes­ke­li­vat. Yleen­sä na­vet­ta on rau­hal­li­nen ja suh­teel­li­sen hil­jai­nen paik­ka, kun sin­ne saa­vun, mut­ta tämä on kuu­lem­ma ta­val­lis­ta sil­loin, kun leh­mä poi­kii. Toi­set­kin leh­mät in­nos­tu­vat.