JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Sinulle saa huutaa

2.8.2023 14.15

Juttua muokattu:

2.1. 15:09
2025010215091920230802141500

Si­vis­ty­neet ih­mi­set ei­vät huu­da toi­sil­leen. He kes­kus­te­le­vat hy­vin ar­ti­ku­loi­den, lau­su­vat sa­nat lop­puun as­ti vii­meis­tä ta­vua nie­le­mät­tä ja kat­so­vat kes­kus­te­lu­kump­pa­ni­aan sie­väs­ti suo­raan sil­miin. Li­säk­si he var­mis­ta­vat, et­tä toi­nen var­mas­ti kuun­te­lee ja ym­mär­tää, mitä sa­no­taan. He pu­hu­vat help­poa ja ym­mär­ret­tä­vää kiel­tä käyt­tä­en tut­tu­ja sa­no­ja. Kes­kus­te­lu ete­nee si­ten, et­tä pu­hu­taan vuo­ron pe­rään, ei yh­tä ai­kaa. Vaih­de­taan aja­tuk­sia. Si­vis­ty­nees­ti saa­te­taan ker­toa, kuin­ka sinä ai­em­min louk­ka­sit mi­nua pu­heel­la­si, pu­hu­mat­to­muu­del­la­si tai käy­tök­sel­lä­si.

Huo­no­ta­pai­nen voi näyt­tää, et­tei huo­mi­oi tois­ta: kään­tää sel­kän­sä, ko­haut­te­lee har­ti­oi­ta tai joil­lain muul­la ta­val­la te­kee sel­väk­si, et­tei­vät toi­sen aja­tuk­set kiin­nos­ta, ja näin louk­kaa ta­hal­li­ses­ti.

Tun­net­ko sinä it­se­si si­vis­ty­neek­si kes­kus­te­li­jak­si ja kuun­te­li­jak­si? Olet­ko jos­kus huu­ta­nut ko­to­na puo­li­sol­le­si, lap­sil­le­si, van­hem­mil­le­si, si­sa­ruk­sil­le­si, ys­tä­vil­le­si tai joil­le­kin muil­le ih­mi­sil­le? Olet­ko il­mais­sut eri­mie­li­syy­te­si mö­köt­tä­mäl­lä, hil­jai­suu­del­la, myk­kä­kou­lul­la? Em­me tai­da­kaan ai­na ol­la si­vis­ty­nei­tä kes­kus­te­li­joi­ta.

Kau­an sit­ten eli itäi­sil­lä mail­la ri­kas, kun­nol­li­nen, re­hel­li­nen ja Ju­ma­laa pel­kää­vä mies, joka kart­toi kaik­kea pa­haa. Elä­mä hy­myi­li hä­nel­le ja hän elä­mäl­le. Sit­ten ”on­ni” kään­tyi. Ly­hy­en ajan si­säl­lä hän me­net­ti omai­suu­ten­sa, pal­ve­li­jan­sa, lap­sen­sa ja ter­vey­ten­sä­kin. Lo­pul­ta puo­li­so­kin hou­kut­te­li: "Ki­roa jo Ju­ma­laa ja kuo­le pois!" (Job 2:9). Kau­an tuo mies sin­nit­te­li ja jak­soi us­koa Ju­ma­las­ta pelk­kää hy­vää. Me­ne­tys­ten­sä kes­kel­lä hän lau­sui: ”Her­ra an­toi, Her­ra ot­ti, kii­tet­ty ol­koon Her­ran nimi.” (Job 1:21) Mut­ta lo­pul­ta hä­nen mit­tan­sa täyt­tyi: ”Minä huu­dan si­nua, mut­ta sinä et vas­taa, minä sei­son si­nun edes­sä­si, mut­ta sinä vain tui­jo­tat mi­nua.” (Job 30:20) ”Olen kat­ke­ra ja huu­dan tus­ka­ni jul­ki.” (Job 7:11)

Si­nul­le saa huu­taa.

Moo­ses sei­soi Pu­nai­sen me­ren ran­nal­la. Ta­ka­na oli­vat Egyp­tin Faa­ra­on jou­kot ja edes­sä kuo­hu­va meri. Her­ra ky­syi Moo­sek­sel­ta: ”Mik­si sinä huu­dat mi­nua avuk­si?” (2. Moos. 14:15) Psal­min kir­joit­ta­jal­le Ju­ma­la suo­ras­taan ke­hot­taa; ”Huu­da mi­nua avuk­si hä­dän päi­vä­nä!” (Ps. 50:15) Lu­ke­mat­to­mat vir­ret pu­hu­vat huu­ta­mi­ses­ta. Ah­dis­tu­neet, hä­dän kes­kel­lä ole­vat, mur­heel­li­set, pel­kää­vät, ”tus­kan tu­les­sa” kaik­ki me saam­me huu­taa Ju­ma­laa avuk­sem­me hä­dän päi­vä­nä ja sil­loin­kin kun elä­mäs­sä kaik­ki näyt­tää ole­van hy­vin. ”Isä, si­nuun kat­son, tus­kan tu­les­sa. Sinä tah­dot ai­na kan­taa mi­nua. Si­nul­le saa huu­taa hen­ki rau­ha­ton. Löy­dän loh­du­tuk­sen, yö kun läs­nä on.” (VK 482:2)

Ju­ma­la aut­taa tus­kan, ah­dis­tus­ten, pe­lon ja kaik­kien vai­keuk­sien kes­kel­lä. Rau­han sa­nas­saan, evan­ke­liu­mis­sa, hän tuo luok­sem­me, sy­dä­mel­lem­me, le­von ja loh­du­tuk­sen. ”Ih­mi­sen sy­dän on le­vo­ton, kun­nes se löy­tää le­von Ju­ma­las­sa", to­te­si kirk­koi­sä Au­gus­ti­nus. Par­haim­man rau­han saa sil­loin, kun saa, ha­lu­aa ja jak­saa us­koa le­vot­to­muu­den ja pe­lon ai­heut­ta­jat, syn­nit, an­teek­si Va­pah­ta­jam­me py­häs­sä ni­mes­sä ja ve­res­sä.

Si­nul­le saa huu­taa. Saam­me ”si­vis­ty­mät­tö­mäs­ti” huu­taa tus­kam­me, kat­ke­ruu­tem­me, hä­täm­me, pel­kom­me, kaik­ki vai­keu­tem­me jul­ki Ju­ma­lal­lem­me. Hän on lu­van­nut kuul­la ja aut­taa.

”Mur­heen mus­ta laak­so sil­loin val­ke­nee. As­ke­lei­ta ot­taa ar­ka roh­ke­nee. Kans­sa­si en pel­kää, Isä, yö­tä­kään. Kans­sa­si voin käy­dä tus­kan pi­me­ään.” (VK 482:3)

JouniLesonen
Olen Savossa syntynyt, mutta tunnen nykyisin itseni kainuulaiseksi jylhien järvien ja korpien mieheksi. Olen ollut reilu 42 vuotta ambulanssissa töissä ensihoitajana. Meillä on luonto lähellä ja minä lähellä luontoa. On huiman upeaa nousta kesäisenä yönä samaan aikaan auringon kanssa ja mennä järvelle. Voisin kertoa suurista kaloista, joita olen Oulujärveltä saanut. Myös Raamatusta löytyy elämänmakuisia tekstejä, joita voin siteerata aivan arkisiinkin kertomuksiin.
2.1.2025

Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä. Luuk. 2:52

Viikon kysymys