Jouni Lesonen
Monet julkisuuden henkilöt ovat vuosikymmenten, vuosisatojen ja vuosituhanten aikoina jääneet "elämään" viisaitten ajatustensa vuoksi. Siis ajatusten, jotka he ovat lausuneet ääneen. Sanat tai lauseet on kirjoitettu muistiin. Joskus jo hetkellä, jolloin ne lausuttiin, on ihasteltu sanojen viisautta ja arveltu, että juuri niiden sanojen vuoksi kyseisen henkilön sanat ja sanojen lausuja tulevat jäämään "kuolemattomiksi."
Myös monilla meistä voi olla muistissa jonkun läheisen tai tutun sanonta, joka on jäänyt elämään. Sopivissa tilanteissa saatamme muistella kyseistä henkilöä ja hänen viisaita – tai muuten vain mieleemme jääneitä – ajatuksiaan. Muistatko sinä tällaisia henkilöitä?
Tämän blogin lopussa muistelen erästä lausetta vuosikymmenten takaa. En paljasta sitä vielä, malttanetko odottaa.
Joidenkin Raamatun henkilöiden sanomiset ovat eläneet jo vuosituhansia. Ehkä sinäkin muistat Raamatun henkilöitä juuri heidän viisaista lauseista tai puheistaan. Minulla on nyt mielessäni kaksi kuolematonta ajatusta Raamatusta. Toisesta on meidän aikaamme saakka jäänyt elämään lause "Salomonin tuomio". Toinen liittyy Vanhan testamentin profeetta Aamoksen puheeseen Jumalasta luopuneelle kansalleen. Lause kuuluu: "Oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro" (Aam. 5:24).
Kuningasten kirjassa kerrotaan Salomonin antamasta tuomiosta. Kertomus sinällään on julma, mutta nuo lyhyet, Salomonin lausumat sanat ovat luoneet oman käsitteensä oikeasta tuomiosta. Raamatussa kuvataan, miten "kautta koko Israelin levisi tieto tuomiosta, jonka kuningas oli antanut. Kaikki alkoivat kunnioittaa kuningasta, sillä he näkivät nyt, että hän oli saanut Jumalalta viisauden tuomita ja hallita oikein." (1. Kun. 3:28.)
Siirryn nyt lähemmäksi nykyaikaa. Edellisellä vuosisadalla, 1960-luvulla, Yhdysvaltain presidenttinä oli muutamia vuosia John F. Kennedy. Eräästä hänen pitämästään puheesta on jäänyt elämään lause, jota muistellaan silloin tällöin edelleenkin. Lause sopii mihin maahan tai kansaan tahansa. Se kuuluu näin: "Älkää kysykö, mitä maanne voi tehdä teidän hyväksenne – kysykää, mitä te voitte tehdä maanne hyväksi. Hyvät maailman kansalaiset. Älkää kysykö, mitä Amerikka voi tehdä teidän eteenne, vaan mitä me yhdessä voimme tehdä ihmisten vapauden eteen." Eikö kuulostakin hienolta ja isänmaalliselta ajatukselta?
Martin Luther King piti Washingtonissa elokuussa 1963 puheen, jossa hän unelmoi värillisten sorron päättymisestä ja vapaudesta. Puhetta on myöhemmin mainittu eri yhteyksissä "maailman kaikkein aikojen kuuluisimmaksi ja parhaaksi puheeksi." Tuosta pitkästä puheesta on jäänyt elämään kolme sanaa, jotka silloin tällöin nousevat edelleenkin eri yhteyksissä esille. Nuo sanat kuuluvat näin: "Minulla on unelma."
Mutta nyt menen siihen aiemmin lupaamaani lauseeseen, jonka luin kauan sitten erään päivälehden artikkelista. Jutussa kerrottiin, kuinka eräällä paikkakunnalla oli kansalaisopistossa ruvettu askartelemaan ruumisarkkua itselle.
Kurssi sai hyvän suosion. Seudun kaikenikäiset miehet, nuoretkin, innostuivat suurin joukoin tekemään arkkuja. Opettaja kertoi jutussa, että nuorten miesten pitäisi rakentaa jotain muuta kuin arkkua itselleen, onhan heillä todennäköisesti edessään vuosikymmeniä kestävä elämä, työ, perhe ja lasten kasvattaminen aikuisuuteen asti.
Kurssin opettajan päässä "välähti" hieno ajatus. Hän kehotti kurssille saapuneille nuoria miehiä: "Tehkää te kehtoja, älkää arkkuja." En toki tiedä, miten laajasti tuo hieno ajatus jäi elämään, mutta minuun se kuitenkin teki vahvan vaikutuksen. Siinähän kiteytyy ajatus tulevaisuudesta ja toivosta, jolla lupauksella jo kauan sitten Jeremia rohkaisi kansaansa: "Ottakaa itsellenne vaimot, syntyköön teille poikia ja tyttäriä" (Jer. 29:6).
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys