Jouni Lesonen
Kauan sitten saimme tehtäväksi siirtää potilas Kajaanista Ouluun. Matkan alkaessa osoite vaihtui: ”Viekää hänet kotimaahansa Ruotsiin.” Osoitteeksi tarkentui länsinaapurissa oleva pohjoinen, suomalaiseen yliopistosairaalaan verrattava sairaala.
Lähdimme pitkälle matkalle. Kukaan ei enää siinä vaiheessa hoksannut, että potilaan epikriisi, lyhyt kertomus siirron tarpeesta, oli kirjoitettu vain Suomen kielellä. Mukaan annettiin myös cd-levy, jossa sairauksista ja siirron syistä oli tarkempi ja laajempi selvitys.
Pitkä matka päättyi useiden tuntien kuluttua ”jossain” Ruotsissa. Siirsimme potilaan paareilla sairaalan päivystykseen. Meitä oli vastassa puolenkymmentä hoitajaa. Saatuamme paarit sairaalasängyn vierelle hoitajat tarttuivat riuskasti potilaan alla olevan lakanan reunoihin tarkoituksena siirtää näin potilas toiseen sänkyyn. Siinä vaiheessa tokaisin nopeasti "nou, nou, nou". Nostoliike pysähtyi, ja kaikki kääntyivät katsomaan minua. Emme ymmärtäneet toisiamme. Tietokone ei osannut lukea mukanamme olevaa cd-levyä. Vastaanottajissa ei ollut yhtään suomen kielen ymmärtäjää eikä meistä suomalaisista kumpikaan osannut ruotsin kieltä.
Siinä seisoimme hetken tuijotellen toisiamme. Pian selvisi, että sairaalassa oli työvuorossa molempien kielten taitajia. Joku hoitajista lähti etsimään meille tulkkia. Tulkkia odotellessamme tuli mieleeni kaukaa – yli kolmenkymmenen vuoden takaa koulusta – sanastoa, jossa kyseiset vammat ovat kielellä, jota hoitajat on opetettu tunnistamaan. Niinpä rupesin puhumaan kielillä "Fraktuura pelvis major" ja "ruptura pulmonale" osoittaen samalla potilasta. Kaikkien paikalla olevien kasvoilta näkyi oivallus. He käsittivät heti, mikä potilasta vaivasi.
Ymmärrys johti toimintaan. Paikalle noudettiin siirtoon sopivaa kalustoa, ja potilas siirrettiin turvallisesti lisävahinkoja aiheuttamatta sairaalan sängylle. En tiedä, lausuinko kyseiset sanat läheskään oikein, mutta viesti meni kuitenkin perille.
Paluumatkalla keskustelimme huvittuneita, kuinka kolmeenkymmeneen vuoteen en ollut tarvinnut kyseisiä termejä. Joskus kauan sitten opitusta voi yllättäen olla hyötyä. Kotipaikkakunnalla puhuimme kyseisistä vaivoista yhteisellä suomen kielellä ison lantion murtumana ja keuhkorepeämänä.
Seurapuheissa puhutaan silloin tällöin Lutherin Raamatun käännöstyöstä. Muistelen, että yksi innoittaja hänellä Raamatun saksan kielelle kääntämisessä oli, että kansan pitää saada lukea Raamattua kielellä, jota he ymmärtävät. Luther oli ollut latinan kielellä pidetyissä messuissa. Hän ymmärsi, että ihmisille, jotka eivät ymmärrä kieltä, ei messusta ole hyötyä. Sama syy innoitti myöhemmin Mikael Agricolan kääntämään Raamatun suomen kielelle. Agricolan kääntämä Uusi testamentti ilmestyi vuonna 1548 ja ensimmäinen ”Coco Pyhä Raamattu” (Biblia) julkaistiin vuonna 1642. Kristillisyydessä hyvin tunnettu, paljon seuraraamattuna käytetty Biblia on korjattu painos 1600-luvun käännöksestä. Tuorein, lähinnä nykyistä kieltämme vastaava käännös otettiin käyttöön vuonna 1992.
”Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää?” kysyi Filippos Etiopian hoviherralta, jonka kerrotaan olleen mahtava mies (Apt. 8). ”Mahtava mies” myönsi, ettei hän ymmärtänyt lukemaansa, ”kun kukaan ei neuvo minua”. Filippos nousi hoviherran vierelle ja selitti hänelle kirjoituksia.
Olemme vasta viettäneet SRK:n julkaisujen viikkoa. Kannattaa ostaa ja lukea näitä ”kirjoituksia”. Samasta syystä kokoonnumme myös seuroihin. Siellä meille luetaan muutamia jakeita Raamatun kirjoituksista ja selitetään niitä kuten Filippos aikoinaan. Läheskään kaikkea emme kuitenkaan ymmärrä. Jumala on luonut ja jättänyt paljon ihmetyksen aiheita ympärillemme. Kauan sitten hän kyseli mieheltä, joka kuvitteli ymmärtävänsä paljon enemmän kuin muut: ”Tavoitatko sinä Jumalan syvyydet? Ymmärrätkö ääriään myöten Kaikkivaltiaan suuruuden? – – Ymmärrätkö sinä miten pilvet voivat leijua ilmassa, käsitätkö Kaikkitietävän ihmeet?” (Job 11:7 ja 37:16). Jobin tavoin joudun toteamaan: ”Kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa” (Job. 42:2).
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys