Jumalan lapsen kieli ei kiroa vaan siunaa

Py­hä­päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tin ai­he Jee­sus pa­ran­ta­jam­me vie mei­dät Raa­ma­tun ih­mis­kä­si­tyk­sen ää­rel­le. Sen mu­kaan ih­mi­nen on te­ko­jen­sa, aja­tus­ten­sa ja pe­ri­syn­nin tur­me­le­man luon­ton­sa puo­lel­ta Ju­ma­lan edes­sä kel­paa­ma­ton ei­kä kes­tä tuo­mi­o­ta.

Usko avaa tien Jumalan valtakuntaan

Evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Jee­sus pu­hut­te­lee yli­pap­pe­ja ja kan­san van­him­pia suo­raan, mut­ta ei tuo­mit­se­vas­ti.

Jeesus sai osakseen halveksuntaa

Päi­vän evan­ke­liu­mis­sa Jee­sus osal­lis­tui ta­pan­sa mu­kaan ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen, täl­lä ker­taa ko­ti­kau­pun­gis­saan Na­sa­re­tis­sa. Hän toi­mi siel­lä teks­tin­lu­ki­ja­na ja pu­hu­ja­na tul­ki­ten lu­ke­man­sa Van­han tes­ta­men­tin koh­dan täyt­ty­neek­si. Hän oli saa­nut jo mai­net­ta ju­lis­tuk­ses­taan ja te­ke­mis­tään pa­ran­ta­mi­sih­meis­tä Ka­per­nau­mis­sa, jon­ne hän oli muut­ta­nut asu­maan. Na­sa­re­ti­lai­set­kin odot­ti­vat nä­ke­vän­sä jon­kin ih­meen.

Valvokaa ja toimikaa

Ju­ma­la on an­ta­nut jo­kai­sel­le juu­ri so­pi­vat lah­jat ja riit­tä­vän vii­sau­den käyt­tää nii­tä oman us­kon ja seu­ra­kun­nan ra­ken­nuk­sek­si.

Kaksi tietä ja kaksi porttia

Jee­sus pu­hui kah­des­ta por­tis­ta. Hän pyy­tää käy­mään ah­taas­ta por­tis­ta si­säl­le Ju­ma­lan ar­mo­huo­nee­seen, kai­dal­le tiel­le.

Kirkastusvuoren tapahtumat rohkaisivat lähetystehtävään

Kir­kas­tus­vuo­ren ta­pah­tu­mat kään­si­vät Jee­suk­sen elä­män koh­ti kär­si­mys­tie­tä ja pe­las­tus­suun­ni­tel­man to­teut­ta­mis­ta.

Iankaikkinen elämä on Jumalan lahja

Ih­mi­nen voi pe­las­tua ja saa­da ian­kaik­ki­sen elä­män vain us­ko­mal­la omat syn­tin­sä an­teek­si Ju­ma­lan Po­jan so­vi­tus­työn kaut­ta.

Syntinen saa tuntea ilosanoman tuojan

Evan­ke­liu­min sa­no­ma tar­vit­see ju­lis­ta­jia kuu­lu­ak­seen. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan asuk­kail­la on lupa ja ke­ho­tus käyt­tää syn­nin­pääs­tön sa­no­ja.

Jeesuksen tuomio oli vapauttava armon tuomio

Jee­sus opet­ti omal­la esi­mer­kil­lään, et­tä on oi­kein koh­da­ta syn­tiin­lan­gen­nut ih­mi­nen ar­mah­ta­vas­ti, ei ko­vuu­del­la. Jee­sus ei läh­te­nyt väit­te­lyyn ih­mis­ten eh­doil­la, vaan pa­kot­ti hei­dät tut­ki­maan omaa si­sin­tään.

Isä odottaa kadonnutta takaisin

Kun pub­li­kaa­nit ja muut syn­ti­set tu­li­vat Jee­suk­sen luo kuul­lak­seen hän­tä, fa­ri­seuk­set ja lai­no­pet­ta­jat sa­noi­vat pa­hek­su­en: ”Tuo mies hy­väk­syy syn­ti­set seu­raan­sa ja syö hei­dän kans­saan.” (Luuk. 15:1–2.)