Jumalan tahto on aina hyvä

Jou­lun al­la ih­mi­sil­lä on tai­pu­mus kii­reh­tiä: jou­lu­lah­jat täy­tyy hank­kia ja koti ko­ris­tel­la juh­la­vak­si. Myös pai­me­net ke­dol­la kii­reh­ti­vät kat­so­maan Jee­sus-las­ta. Ad­ven­ti­nai­ka on jou­lun val­mis­te­lun ohel­la myös odo­tuk­sen ai­kaa. Nel­jäs ad­vent­ti on vie­lä eri­tyi­sel­lä ta­val­la odo­tuk­sen ai­kaa, kun muis­tel­laan Ma­ri­an odo­tu­sai­kaa.

Johannes todisti maailman valosta

Kol­man­nen ad­vent­ti­sun­nun­tain ai­hee­na on val­mis­tau­tu­mi­nen pian ta­pah­tu­vaan Va­pah­ta­jan tu­le­mi­seen. Pro­feet­to­jen en­nus­tuk­set oli­vat täyt­ty­mäs­sä.

Jumalan valtakunta on ihmisten keskellä

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan tu­le­mi­nen oli Jee­suk­sen ajan is­ra­e­li­lais­ten suu­rim­pia ky­sy­myk­siä. Kan­sa kai­pa­si Roo­man val­las­ta va­pau­tu­mis­ta. Mes­si­aan odo­tus oli hui­pus­saan. Odo­tet­tu ja kai­vat­tu val­ta­kun­ta oli kui­ten­kin jo saa­pu­nut ih­mis­kun­nan kes­kuu­teen, sitä vain ei­vät fa­ri­seuk­set epä­us­kos­saan näh­neet. Jee­sus va­kuut­ti kuu­li­joil­leen, et­tä kun hän ajaa pa­ho­ja hen­kiä ih­mi­sis­tä Ju­ma­lan sor­mel­la, se on merk­ki sii­tä, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­ta oli jo tul­lut hei­dän luok­seen (Luuk. 11:20). Jee­sus to­te­si heil­le myö­hem­min, et­tä hä­nen val­ta­kun­tan­sa ei ole täs­tä maa­il­mas­ta (Joh. 18:36). Ju­ma­lan val­ta­kun­ta näh­dään Py­hän Hen­gen avaa­min sil­min. Jee­sus mai­nit­see, et­tä hä­nen oman­sa ovat saa­neet op­pia tun­te­maan tai­vas­ten val­ta­kun­nan sa­lai­suu­det (Matt. 13:11,13).

Jeesus kulkee valtakuntansa keskellä

Kirk­ko­vuo­si al­kaa en­sim­mäi­ses­tä ad­vent­ti­sun­nun­tais­ta. Sil­loin Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ku­nin­gas, Jee­sus Kris­tus, rat­sas­taa juh­lit­tu­na san­ka­ri­na koh­ti Je­ru­sa­le­mia. Voi­si­ko kirk­ko­vuo­si al­kaa tä­män juh­lal­li­sem­min?

Kristus, Kaikkeuden Herra

Tuo­mi­o­päi­vä­nä jo­kai­nen tuo­mi­taan te­ko­jen­sa mu­kaan. Hy­vät teot ei­vät ole kris­ti­tyl­le pe­las­tuk­sen an­sait­se­mis­ta, vaan us­kos­ta vuo­ta­vaa rak­kaut­ta, Hen­gen he­del­mää.

Viimeisen päivän tietää vain Jumala

Us­kos­sa val­vo­mi­nen ei ole pa­ko­no­mais­ta puur­ta­mis­ta, vaan en­nen kaik­kea tur­val­lis­ta luot­ta­mis­ta Ju­ma­lan lu­pauk­siin ja joh­da­tuk­seen.

Jumalan valtasuuruus voittaa vihollisen

Jee­suk­sen mu­kaan us­ko­van ei tar­vit­se pe­lä­tä ajal­li­sen elä­män ta­pah­tu­mia, vaan ian­kaik­ki­sen elä­män vie­vää sie­lun­vi­hol­lis­ta ja hä­nen suul­laan pu­hu­via.

Puhuttele syntistä herkästi, nöyrästi ja kunnioittaen

Syn­tiä teh­nyt­tä tu­lee lä­hes­tyä lem­pe­äs­ti. Vai­ke­at­kin ris­ti­rii­dat voi­vat sel­vi­tä, kun Hen­ki joh­taa kes­kus­te­lua ja an­teek­si­an­to saa vai­kut­taa.

Evankeliumissa näkyy Kristuksen kirkkaus

Lä­hei­sen me­net­tä­mi­seen liit­ty­vät suru, kyy­ne­leet, hil­jai­suus, yk­si­näi­syys ja ru­kouk­set mut­ta myös ih­mis­ten osa­not­to ja loh­du­tus. Ju­ma­lan sa­nan an­ta­ma to­dis­tus hei­dän osas­taan loh­dut­taa kaik­kein eni­ten.

Tärkeintä on usko

Ih­mi­sen omat teot tai an­si­ot ei­vät mer­kit­se mi­tään Ju­ma­lan edes­sä; tär­kein­tä on ot­taa vas­taan kut­su Ju­ma­lan val­ta­kun­taan.