– Omatunto on kuin kompassi, se näyttää oikean suunnan, kuultiin Kokkolan seurakuntapäivillä.
Jyri Saraste
– Omatunto on kuin kompassi, se näyttää oikean suunnan, kuultiin Kokkolan seurakuntapäivillä.
Jyri Saraste
Merja Kivelä
Jumalan muuttumaton armo hoitaa ja tuo luottamusta ja turvaa.
Syyskuun viimeisenä viikonloppuna vietettiin seurakuntapäiviä Kokkolan seudun rauhanyhdistyksellä. Lauantaina alustuksen aiheena oli Kuuliaisuus Pyhän Hengen äänelle ja sunnuntaina Polvesta polveen pysyy armosi.
Omatunto ohjaa
Lauantain alustuksen piti Pentti Rentola Alajärveltä. Hän käsitteli aluksi kuuliaisuuden ja Pyhän Hengen määritelmiä.
– Kuuliaisuus Pyhän Hengen äänelle on aivan välttämätöntä, jotta pysymme uskomassa. Pyhä Henki avaa Raamatun sanaa ja kutsuu meitä Jumalan valtakuntaan. Se pitää huolen Jumalan seurakunnasta, varjelee uskomassa ja vie lopulta iankaikkiseen elämään taivaassa, Rentola totesi.
Hän puhui, kuinka Jumalaan luottamisessa ja turvaamisessa on kyse Pyhän Hengen äänen kuulemisesta ja uskomisesta.
– Uskomiseen liittyy myös Jumalan tahdon noudattaminen elämän valinnoissa.
Alustuksessa Rentola toi esiin, kuinka Pyhän Hengen avulla Jumala avaa sanaansa, rohkaisee uskomaan ja synnyttää uskovaisten keskinäistä yhteyttä. Pyhän Hengen synnyttämää saarnaa ja Jumalan seurakuntaa ei voi erottaa toisistaan, koska Pyhän Henki toimii vain Jumalan seurakunnassa.
– Säilyäkseen uskomassa ihminen tarvitsee jatkuvaa anteeksiantoa, ja sitä riittää jokaiselle päivälle.
Pyhä Henki tuo turvaa
Lauantain alustus johdatti keskustelijat pohtimaan arvostavan kohtaamisen merkitystä: jokainen tarvitsee rinnallakulkijoita ja rohkaisua.
Nuorille on hyvä puhua asioita niiden oikeilla nimillä, hempeilemättä, ja he haluavat kuulla neuvoja ja kuvauksia siitä, miten aiemminkin on selvitty erilaisista kiusauksista ja koettelemuksista. Puhuttiin myös siitä, että uskon kautta on osallisena sellaisesta, mitä ei välttämättä arjessa osaa tarpeeksi arvostaa.
Ritva,Tauno ja Sanna-Mari Finnilä keskustelivat alustuksen nostamista ajatuksista. Ritva Finnilä nauroi, että lastenlasten touhuiluja seuratessa alustus meni osittain ohi, mutta hän koki ihanana asiana, että nuorten perheitä oli sattumalta istumassa vierellä.
Tauno Finnilä kertoi liikuttuneena uskovaisen matkaystävän tuntomerkkejä.
– Ne ovat niitä, että kantaa, rukoilee ja arvostaa sellaisena kuin on.
Hän lisäsi, että aivan viime vuonna nämä ovat korostuneet, kun oma lapsi nukkui sairauden murtamana pois – ja mikä ihaninta, hän sai ennen kuolemaansa palaamisen armon.
– On tärkeää olla ihminen ihmiselle, myös epäuskoisille ihmisille, hän vielä muistutti.
Sanna-Mari Finnilä pohti, kuinka alustuksessa korostui Pyhän Hengen tuoma turva.
– Haluan luottaa Jumalan armoon ja sen tuomaan hoitavaan voimaan arjessa, hän sanoi.
Jumalan armo pysyy
Sunnuntaina alustuksen piti merijärveläinen Juhani Alaranta. Hän totesi, ettei kukaan usko perinteen varassa, vaan usko on omakohtainen.
– Uskomme ei ole äitiemme ja isiemme uskoa.
Alaranta korosti, että on jotakin, joka pysyy eikä muutu, vaikka ajat ja ilmiöt vaihtuvat.
– Armo pysyy muuttumattomana ajasta aikaan, vaikka ihminen haluaisikin muuttaa kaikkea.
Keskustelukysymykset rohkaisivat muistelemaan, ja kuultiinkin koskettavia tuokiokuvia eri-ikäisten elämästä. Tuli esille myös omakohtainen kokemus Amerikan syysseuroista ja kiitollisuus Jumalan valtakunnan työn leviämisestä maailmalla. Alustuksen aihe sai monen kuulijan muistelemaan oman suvun historiaa sukupolvien takaa ja Jumalan johdatusta. Monet kertoivatkin omien vanhempien elämässä tai omassa elämässä koettua johdatusta. Sekin kuultiin, että on mahdollista, että uskon lahja kulkee lapselta omille vanhemmille.
– Niin kauan kuin on päiviä, on työtä tehtävä. Meillä on valoisat tulevaisuudennäkymät, kun jaksamme luottaa ja turvata ikiaikojen Jumalaan, Alaranta totesi lopuksi.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys