...jat­koa edel­li­sel­le pos­tauk­sel­le.

Pa­la­tes­sa­ni ko­tiin sa­tei­sel­ta lin­ja-au­to­a­se­ma­reis­sul­ta por­til­la ole­vas­sa lam­mi­kos­sa oli kak­si ui­ma­ria, kol­mi­vuo­ti­aat, ja jäl­leen il­man rih­man kier­tä­mää. Oli­vat ym­mär­tä­neet, et­tä ui­maan ei men­nä vaat­teet pääl­lä. Sa­teen kas­te­le­mat vaat­teet löy­tyi­vät myö­hem­min my­tys­sä ja ku­rai­si­na ros­ka­pön­tön vie­res­tä.

Kuis­til­la vas­tas­sa oli vii­si­vuo­ti­ai­den ko­ti­leik­ki. He oli­vat kan­ta­neet hiek­ka­laa­ti­kol­ta hiek­kaa kak­ku­jen te­ke­mis­tä var­ten sa­teen­suo­jaan, ja muo­vai­li­vat sa­mas­sa sot­kus­sa pu­hal­lus­put­ki­poi­kien jäl­keen­sä jät­tä­mäl­lä muo­vai­lu­va­hal­la.

Pas­si­tin kol­mi­vuo­ti­aat kel­la­riin suih­kuun. Kun het­ken ku­lut­tua me­nin tar­kis­ta­maan, mi­ten puh­dis­tau­tu­mi­nen ete­nee, poi­ka oli reip­paas­ti suih­ku­tel­lut it­sen­sä ja serk­ku­ty­tön. Myös pe­su­huo­neen vie­rei­nen lii­te­ri lai­neh­ti, ja poi­ka esit­te­li in­nois­saan, kuin­ka sau­naan saa suih­ku­tet­tua vet­tä.

Jos­sa­kin kui­vien vaat­tei­den et­sis­ke­lyn, it­ke­vien pien­ten rau­hoit­te­lun, yk­si­vuo­ti­ai­den toi­sis­taan ir­rot­te­lun yn­nä muun ta­val­li­sen to­hi­nan kes­kel­lä to­ka­luok­ka­lai­nen kävi il­moit­ta­mas­sa, et­tä naa­pu­rin poi­ka am­pui hän­tä sil­mään pu­hal­lus­put­kel­la. Kiel­lois­ta­ni huo­li­mat­ta am­mus­ke­lu oli jat­ku­nut naa­pu­ris­sa. Po­jat oli­vat här­vän­neet put­kien ja am­mus­ten kans­sa si­ten, et­tä lop­pu­tu­lok­se­na oli poi­kam­me sil­mäs­sä tör­röt­tä­vä nup­pi­neu­la. Poi­ka nyp­päi­si neu­lan ir­ti ja tuli ker­to­maan ta­pauk­ses­ta. En ym­mär­tä­nyt sii­nä vai­hees­sa tut­kia asi­aa sen tar­kem­min, vaan to­te­sin vain, et­tä käs­kin­hän jo lo­pet­taa ne tou­hut. Ku­vit­te­lin epä-äi­ti­mäi­ses­ti, et­tä var­maan jo­hon­kin sil­män lie­peil­le, ei se voi ol­la ko­vin va­ka­vaa. Niin­pä po­jat pai­ne­li­vat jat­ka­maan leik­ke­jään.

Su­ku­lais­nai­nen tuli ha­ke­maan jäl­ki­kas­vu­aan al­kuil­las­ta ja meil­lä oli tar­koi­tus ta­van mu­kaan juo­da rau­han­kah­vit ja päi­vit­tää kuu­lu­mi­set. Kah­vit jäi­vät juo­mat­ta, kun to­ka­luok­ka­lai­nen tuli pi­hal­ta nyrk­kiä sil­mäs­sään pi­tä­en ja vesi nyr­kin ta­kaa rois­ku­en. Kat­sot­tu­a­ni sil­miä tar­kem­min, to­te­sin, et­tä pu­pil­lit oli­vat eri­ko­koi­set ja li­säk­si vet­tä rois­kut­ta­van sil­män pu­pil­li ei re­a­goi­nut va­lon vaih­te­luun. Muis­tin sai­raan­hoi­ta­ja­kou­lun ajoil­ta hä­mä­räs­ti, et­tä se ei ole ol­len­kaan hyvä asia. Soi­tin neu­voa ky­sy­äk­se­ni sil­mä­lää­kä­ri-isäl­le­ni, joka ke­hot­ti ha­keu­tu­maan pi­kim­mi­ten päi­vys­tyk­seen. Niin teim­me.

Tuo­hon ai­kaan puo­li­so­ni kul­ki omal­la au­tol­la Hel­sin­gis­sä töis­sä. Hän oli aja­mas­sa koh­ti Lah­tea, kun soi­tin päi­vys­tyk­ses­tä hä­nel­le ja ker­roin, et­tä hän saa läh­teä po­jan kans­sa sa­man tien ta­kai­sin Hel­sin­kiin sil­mäk­li­ni­kal­le.

Päi­vys­tys­kei­kan ai­ka­na amis­lai­nen kah­den ka­ve­rin­sa kans­sa oli pi­tä­nyt mök­kiä pys­tys­sä ja taa­pe­roi­ta ojen­nuk­ses­sa. Hy­vin he oli­vat­kin pär­jän­neet. Pa­la­tes­sa­ni ko­tiin, kuu­lin, kuin­ka naa­pu­rin poi­ka oh­jeis­ti kol­mi­vuo­ti­as­ta: ”Älä mene nii­den vii­kat­tu­jen pyyk­kien pääl­le! Älä mene nii­den vii­kat­tu­jen pyyk­kien pääl­le!” Ojen­nuk­sen koh­den puo­les­taan tuli sil­mät lois­ta­en ker­to­maan mi­nul­le, kuin­ka oli kiu­san­nut hoi­ta­ja­poi­kia heit­te­le­mäl­lä hei­tä ky­nil­lä.

Jat­kuu en­si nu­me­ros­sa.