Lei­pä on ylei­nen ruo­ka eri puo­lil­la maa­il­maa. Jopa niin ylei­nen, et­tä Jee­suk­sen opet­ta­mas­sa ru­kouk­ses­sa pu­hut­tiin ”jo­ka­päi­väi­ses­tä lei­väs­tä”. Kau­pan jau­ho­hyl­lyl­lä riit­tää vaih­to­eh­to­ja – sa­moin lei­pä­o­sas­tol­la. äs­ket­täin kuu­lin, et­tä kaup­po­jen ”tuo­re­lei­pä” saat­taa ol­la noin vuo­den ajan pa­kas­te­tus­ta lei­väs­tä pais­tet­tua. Kan­nat­taa siis ol­la tark­ka­na. ”Tuo­re” ei ai­na ole tä­nään teh­tyä.

Muis­tan kuin­ka Hel­li-mum­mo 80-lu­vul­la lei­poi meil­lä lei­pää ko­tim­me lei­vi­nuu­nis­sa – kuu­sa­mo­lai­sel­la re­sep­til­lä. Kyl­lä tuo­re ries­ka sit­ten oli hy­vää! Suo­raan uu­nis­ta ote­tun ries­kan pääl­le le­vi­tet­tiin oi­ke­aa voi­ta, joka suli no­pe­as­ti. Suu­pie­let ras­vas­sa ohut­ta ries­kaa syö­tiin ve­li­po­jan kans­sa kil­paa. Ja lei­pää riit­ti… Kum­ma kyl­lä, ki­lot ei­vät ker­ty­neet nuo­rel­le po­jal­le yh­tä no­pe­as­ti kuin kes­ki-ikäi­sel­le per­hee­ni­säl­le. Mis­tä­hän se joh­tuu? Vaik­ka pääl­lä oli jos­kus juus­to­a­kin.

Suo­mes­sa­kin on ha­vah­dut­tu lei­pä­jo­noi­hin ja vä­hä­o­sais­ten li­sään­ty­nee­seen avun­tar­pee­seen. Kaik­ki ei ole­kaan niin hy­vin, mi­hin vie­lä 80-lu­vun poh­jois­mai­ses­sa hy­vin­voin­ti­val­ti­os­sa tuu­dit­tau­dut­tiin. Hyvä ei rii­tä­kään ikui­ses­ti. Vä­es­tö van­he­nee, val­ti­on ku­lu­ra­ken­ne kas­vaa. Eläk­keet ei­vät rii­tä. Suo­ma­lai­set ovat jou­tu­neet ja­ka­maan niuk­kuut­ta. Tun­tuu, et­tä suo­ra­nai­nen köy­hyy­sah­dis­tus on kas­vus­sa.

Näin pää­si­äis­vii­kol­la on hyvä muis­tel­la, kuin­ka Jee­suk­sel­la oli ta­pa­na mur­taa lei­pää ope­tus­las­ten kans­sa. Sitä hän teki myös eh­tool­li­sel­la. ”Tämä on mi­nun ruu­mii­ni, tei­dän edes­tän­ne an­net­tu.” Jee­sus mur­si lei­pää ta­val­li­sel­la­kin ate­ri­al­la. Em­mauk­sen­tien ker­to­muk­ses­ta muis­tam­me, kuin­ka ope­tus­lap­set ha­vah­tui­vat tun­nis­ta­maan Jee­suk­sen täl­le tun­nu­so­mai­ses­ta ta­vas­ta, lei­vän mur­ta­mi­ses­ta. Se on Her­ra! Ope­tus­las­ten sy­dä­mis­sä läi­käh­ti ilo ja kii­tol­li­suus. Mes­ta­rim­me elää!

Mur­ta­es­saan lei­pää Jee­sus – mo­nien eri raa­ma­tun­koh­tien mu­kaan – myös kat­soi tai­vaa­seen ja kiit­ti. Näin kävi myös po­jan tuo­des­sa Jee­suk­sel­le vii­si lei­pää ja kak­si ka­laa. Jee­sus tah­toi pyy­tää siu­naus­ta sil­le ruo­al­le, joka on tai­vaas­ta läh­töi­sin. Lei­pä ei siis ole it­ses­tään­sel­vyys.

Ny­kyi­sin­kin sai­sim­me use­am­min ru­koil­la ruo­ka­ru­kouk­sen: ”Siu­naa Jee­sus ruo­kam­me, ole ai­na luo­nam­me. Aa­men.” Kou­luis­ta tämä kau­nis tapa on va­li­tet­ta­vas­ti väis­ty­mäs­sä. Jos­kus käy­te­tään eri­lai­sia ruo­ka­lo­ru­ja ru­kouk­sen si­jas­ta. Niis­sä saa­te­taan ker­toa ruo­an ar­vos­ta­mi­sen ja kun­ni­oi­tuk­sen tär­key­des­tä. Täl­lai­nen puhe on ar­vo­kas­ta, mut­ta Ju­ma­lan ”sii­vo­a­mi­nen” pois pu­heis­ta on tie­toi­nen ar­vo­va­lin­ta. Men­nään­kö täs­sä lii­an­kin neut­raa­liin ja ha­jut­to­maan suun­taan? On­ko ”pie­nim­män yh­tei­sen ni­mit­tä­jän” ta­voit­te­lu men­nyt jo lii­an pit­käl­le?

Lap­si­per­hei­den ja myös mo­nien yk­si­ne­lä­vien elä­mäs­sä jo­ka­päi­väi­nen lei­pä voi ol­la hy­vin­kin tiu­kas­sa. Lama-ai­ka ko­et­te­lee per­hei­tä. Työt­tö­myys li­sään­tyy. Tie­to­tek­nii­kan ja mo­bii­li­da­tan ku­lut ovat kas­vus­sa. Har­ras­te­vä­li­neet­kin mak­sai­si­vat mal­tai­ta. Kai­ken kaik­ki­aan tek­nii­kan ke­hi­tyk­sen myö­tä hy­vin­voin­ti ei ai­na ole li­sään­ty­nyt toi­vo­tul­la ta­val­la. Tek­nii­kan ke­hi­tys on myös vie­nyt työ­paik­ko­ja. Tun­tuu, et­tä ar­vot­kin ovat ko­ven­tu­neet ja ajan­käyt­tö men­nyt uu­sik­si. Olem­me­ko lii­kaa kiin­ni tek­nii­kas­sa ja on­ko se ih­mis­ten vä­li­ses­tä kans­sa­käy­mi­ses­tä pois? On­ko moni hyvä asia sit­ten­kin il­mai­nen?

Lei­vän lei­po­mi­nen ja sen syö­mi­nen yh­des­sä on yh­dis­tä­nyt men­nei­tä su­ku­pol­via. Sitä voi­si jos­kus it­se­kin ko­keil­la. Joka ta­pauk­ses­sa oli­si tär­ke­ää, et­tä lap­set ja vä­hän van­hem­mat­kin ym­mär­täi­si­vät, kuin­ka ar­vo­kas­ta on, et­tä saam­me jo­ka­päi­väi­sen lei­päm­me – ja et­tä ha­nas­ta tu­lee puh­das­ta vet­tä.

pek­ka.tuo­mi­kos­ki@pp.nic.fi