JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Hiljaisuus ja rauha

22.8.2017 8.42

Juttua muokattu:

8.3. 23:05
2020030823051220170822084200

Jos­kus on ol­ta­va vain hil­jaa. Ta­pah­tuu asi­oi­ta, joi­den yli ei löy­dä sa­no­ja. Elä­mä my­kis­tää. Ko­et­te­le­mus ot­taa lii­an ko­val­la kä­del­lä kiin­ni. Tai elä­mä tar­jo­aa lah­jo­jaan, joi­ta ei ole osan­nut edes toi­voa.

Taak­se on jää­mäs­sä kesä, joka toi eteen mo­lem­pia: lah­jo­ja ja ko­et­te­le­muk­sia. Mo­lem­mat pa­kot­ti­vat hil­jen­ty­mään ja le­pää­mään. Olin ir­ti uu­tis­vir­rois­ta. Vie­lä­kään en tah­do jak­saa lu­kea sa­no­ma­leh­teä: maa­il­man uu­ti­set pai­na­vat lii­kaa. Ih­mis­ten tus­ka polt­taa. Jos­kus, kun omas­sa elä­mäs­sä­kin on tar­peek­si asi­oi­ta, sitä pai­noa ei jak­sa ot­taa vas­taan.

Il­man us­koa Kaik­ki­val­ti­aa­seen tuo pai­no kä­vi­si sie­tä­mät­tö­mäk­si.

Olen ke­säl­lä kat­sel­lut aal­lon pärs­kei­tä, per­ho­sia, kyp­sy­vää vil­jaa. Ah­mi­nut ai­kaa per­heen kans­sa. Ha­lun­nut näh­dä elä­mäs­sä kau­niin. Ja naut­ti­nut sii­tä hy­väs­tä, jota osal­le­ni on pais­ta­nut – yl­lin kyl­lin.

Olen hil­jai­suu­teen ve­täy­ty­es­sä­ni ol­lut mel­ko yk­sin, tar­vin­nut sitä. Sil­ti toi­saal­ta kai­van­nut ys­tä­viä. Mut­ta jos­kus on kai hy­vä­kin jou­tua kai­paa­maan. Kun il­mas­sa al­kaa tuok­sua kir­peys, kun tal­vi­va­ras­tot on ke­rät­ty voi­mia täy­teen, on ai­ka taas naut­tia so­si­aa­li­suu­des­ta, il­lan­vie­tois­ta, koh­da­ta, kuul­la ja pu­hua.

Hil­jai­suu­den ai­ka on tul­lut koh­dal­le­ni myös Päi­vä­mie­hen blo­gis­ti­na – tämä on vii­mei­nen blo­gi­teks­ti­ni. Tun­tuu sil­tä, et­tä tär­keim­mät aja­tuk­se­ni olen jo sa­no­nut. Olen mie­les­sä­ni käy­nyt läpi blo­gi­mat­ka­ni vai­hei­ta, pun­nin­nut, kan­nat­ti­ko mat­kal­le läh­teä. Sai­sin­ko kos­kaan enää uut­ta työ­paik­kaa, kun Goog­le an­te­li­aas­ti tun­nus­taa us­koa puo­les­ta­ni? Mitä muu­ta täs­tä kai­kes­ta seu­raa? Näi­tä mie­tin jo mat­kal­le läh­ties­sä­ni. Tänä aa­mu­na ava­sin Raa­ma­tun. Van­han tes­ta­men­tin lu­vus­sa ku­nin­gas Daa­vid sa­noo vai­mol­leen Mi­ka­lil­le: ”Her­ran edes­sä minä tah­don iloi­ta, vaik­ka jou­tui­sin alen­tu­maan vie­lä tä­tä­kin enem­män ja hal­ven­ta­maan it­se­ni omis­sa­kin sil­mis­sä­ni” (2. Sam. 6: 21–22). Juu­ri niin. Ei us­ko­aan tun­nus­ta­mal­la kun­ni­aan­sa ker­ry­tä, mut­ta minä tah­don muis­taa nii­tä ih­meel­li­siä te­ko­ja, joi­ta Her­ra on mi­nul­le teh­nyt ja ker­toa niis­tä muil­le­kin.

Kii­tän Si­nua, joka olet kans­sa­ni kul­ke­nut kap­pa­leen mat­kaa. Kii­tän Tai­vaan Isää täs­tä ajas­ta.

Jak­se­taan us­koa! Jää­kää rak­kaat si­sa­ret ja vel­jet Ju­ma­lan rau­haan.

MaaritMurtomaa
Olen neljänkymmenen ohittanut neljän lapsen äiti. Minulle on suotu ihana perhe ja antoisa työ nuorten parissa. Koulutukseltani olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Tieni kulki rauhanyhdistykselle vasta aikuisiällä. Katselen asioita siis löytäjän näkökulmasta. Otan mielelläni palautetta vastaan kirjoituksistani. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen: maarit.murtomaa@gmail.com