JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Kun elämä on täyttä

22.4.2017 6.41

Juttua muokattu:

8.3. 23:05
2020030823051220170422064100

Viik­koa en­nen pää­si­äis­tä mie­he­ni läh­tee työ­reis­suun. Viik­ko yk­sin­huol­ta­ja­na avaa sil­mät ai­na hy­vin huo­maa­maan kump­pa­nin suu­ren ar­von ar­jen ja­ka­ja­na. Kun on yk­sin huo­leh­dit­ta­va las­ten he­rä­tyk­sis­tä, vie­tä­vä tar­ha­lai­nen en­nen töi­hin me­noa, ha­et­ta­va lap­si, käy­tä­vä kau­pas­sa, lai­tet­ta­va ruo­kaa ja sii­vot­ta­va jäl­jet, huo­leh­dit­ta­va pyy­kit, il­ta­pe­sut ja il­ta­sa­dut, eh­tii mo­nes­ti kai­va­ta puo­li­so­aan. On­nek­si isom­mat lap­set jo ovat apu­na as­ti­an­pe­su­ko­neen tyh­jen­tä­ji­nä, ruu­an­lai­tos­sa­kin, lap­sen­vah­tei­na kaup­pa­reis­su­jen ai­ka­na. Ja nuo­rin­kin on jo niin iso, et­tä erää­nä il­ta­na huo­maan is­tu­va­ni yk­sin olo­huo­neen soh­val­la tyh­jäs­sä asun­nos­sa. Lap­set ovat ka­ve­reil­laan, ku­kin ta­hol­laan. Mies pois­sa. Sei­nis­tä kai­kuu hil­jai­suus. Täl­lai­sel­ta­ko tun­tuu sit­ten, kun pesä on tyh­jen­ty­nyt?

Vii­kon lo­pul­la hää­möt­tää pää­si­äis­lo­ma. Kii­ras­tors­tain il­ta­na huo­kai­sen hel­po­tuk­ses­ta. Avaan ra­di­on. Is­tun soh­val­le ja kut­sun nuo­rim­mai­set kai­na­loo­ni. Mat­teus-pas­si­on sä­ve­let sol­ju­vat kau­niin juh­lal­li­si­na, vä­lil­lä rii­pai­se­vi­na. Lu­em­me las­ten­kir­jas­ta, Va­pah­ta­jam­me Jee­sus, pää­si­äi­sen ta­pah­tu­mis­ta: vii­mei­ses­tä ate­ri­as­ta, jal­ko­jen pe­sus­ta, Pie­ta­rin kol­mes­ta kiel­tä­mi­ses­tä ja kat­ke­ras­ta it­kus­ta, Jee­suk­sen lem­pe­äs­tä kat­sees­ta. Kär­si­myk­ses­tä, ris­tin­kuo­le­mas­ta ja pää­si­äi­sen ih­mees­tä. Pää­si­äi­sen sa­no­ma tu­lee lä­hel­le: Jee­suk­sen kä­sit­tä­mä­tön rak­kaus ja lem­peys syn­tis­tä koh­taan. Ju­ma­lan ar­mol­li­suus. Jos­pa aa­mul­la läh­ti­si kirk­koon, suun­nit­te­len.

En­nen nuk­ku­maan­me­noa nuo­rim­mai­nen al­kaa ok­sen­taa. Sai­ras­te­lu jat­kuu läpi yön. He­rä­tyk­siä tu­lee tun­nin, pa­rin vä­lein. Vä­lil­lä juok­sen ha­ke­mas­sa nään­ty­väl­le vet­tä. Pa­hal­ta tun­tuu kat­soa pie­nen kär­si­mys­tä, vaik­ka ei va­ka­vam­mas­ta ole­kaan kyse.

Yö al­kaa saa­da myös koo­mi­sia piir­tei­tä: Juu­ri kun olen nu­kah­ta­nut, saa­puu mies ko­tiin kah­den ai­kaan yöl­lä. He­rään ja so­per­te­len ter­ve­tu­lo­sa­nat. Pa­rin tun­nin pääs­tä ma­kuu­huo­neen ovel­la sei­soo esi­koi­nen. Hän on oma­toi­mi­ses­ti läh­dös­sä Lap­piin ys­tä­vän­sä luok­se, mut­ta lin­ja-au­to ei saa­pu­nut­kaan py­hä­ai­ka­tau­lun mu­kai­ses­ti. Mikä oli­kaan tak­sin nu­me­ro, tei­ni tie­dus­te­lee. Mies läh­tee avuk­si. Mi­ten iha­naa, kun kai­kes­ta ei tar­vit­se­kaan enää huo­leh­tia it­se! Uneen vai­pu­es­sa­ni lä­he­tän tai­vaan Isäl­le pyyn­nön mat­ka­lai­sen ja pie­nen sai­ras­ta­jan puo­les­ta sekä kii­tok­se­ni puo­li­son pa­luus­ta. Kun aa­mu­yös­tä tau­ti hel­lit­tää, ja uni mais­tuu ma­keim­mal­ta, al­kaa kän­nyk­kä soi­da keit­ti­ös­sä. Olen unoh­ta­nut pois­taa kel­lo kuu­den ar­ki­he­rä­tyk­sen!

Pit­kä­per­jan­tai­na val­lit­see ko­dis­sam­me hil­jai­suus ai­van luon­nos­taan. Yk­si ret­kot­taa soh­val­la, toi­nen ma­kuu­huo­nees­sa. Po­jat ovat ter­vei­tä, mut­ta ym­mär­tä­vät leik­kiä hil­jaa. Teen kä­ve­ly­len­kin pil­vi­ses­sä sääs­sä hau­taus­maal­la. Ve­dän rai­kas­ta il­maa keuh­kot täy­teen. Mi­ten hyvä, et­tä on py­hä­päi­vä – va­paa­päi­vä! Aa­mu­kirk­ko jäi kyl­lä­kin vä­liin, ei­kä il­ta­seu­roi­hin­kaan pää­se. Mut­ta edes­sä on vie­lä sun­nun­tain pää­si­äis­seu­rat ja ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen­kin jo­nain päi­vä­nä eh­ti­si.

Il­ta­päi­väl­lä kai­van mak­ka­ra­keit­to­ai­nek­set esiin. Va­lu­tan vet­tä mul­tai­sil­le pe­ru­noil­le. Nii­den kuo­ri­mi­ses­sa on elä­män tur­val­li­nen ar­ki­suus läs­nä. Tätä olen kai­van­nut kii­rei­si­nä ke­vät­tal­ven päi­vi­nä, ta­ju­an: ta­val­lis­ta per­he­ar­kea. Au­rin­ko he­rää. Las­ten pää­si­äis­ruo­hot vi­her­tä­vät ik­ku­nal­la. Mie­tin ku­lu­nut­ta yö­tä. On meil­lä elä­mää, käy mie­les­sä­ni, ja hy­myi­lyt­tää. Niin hie­noa, kun elä­mä on vie­lä täyt­tä.

Lan­ka­lau­an­tain sii­vo­an tal­vea ulos nur­kis­ta. Mie­les­sä­ni on ra­ken­taa ko­tiin tänä vuon­na pää­si­äi­sen juh­la – talo raik­kaa­na, ruo­ka­pöy­tä juh­laan pu­et­tu­na. Mies he­rää hy­vän­tuu­li­se­na, käy len­kil­lä ja kek­sii it­sel­leen puu­haa il­ta­päi­väk­si au­to­tal­lis­sa. Kun pa­laan kau­pas­ta ruo­ka­kas­sien kans­sa ja jat­kan lat­ti­oi­den kuu­raus­ta, alan tus­kas­tua puo­li­son ym­mär­tä­mät­tö­myy­teen: mikä siel­lä au­to­tal­lis­sa juu­ri nyt on niin täh­del­lis­tä, kun oli­si juh­las­sa­kin val­mis­te­le­mis­ta! Sit­ten ta­ju­an, et­tei mies tie­dä, et­tä olen saa­nut pää­hä­ni per­heen yh­tei­sen pää­si­äis­juh­lan – em­me­hän sitä yleen­sä ole eri­tyi­sem­min ko­to­na val­mis­tel­leet. Saan nie­lais­tua tur­me­luk­sen möy­kyn ta­kai­sin ma­haa­ni, en­nen kuin se pää­see pi­laa­maan ko­din hy­vän­mie­len sään.

Las­kos­tan puh­taat ver­hot na­rul­le ja kut­sun toi­pu­neen kuo­puk­sen kans­sa­ni lei­po­maan. Tyt­tö se­koit­taa har­taa­na su­la­vaa suk­laa­ta. äi­din ra­kas apu­lai­nen! Oh­jeen kak­ku vai­kut­taa tai­doil­le­ni haas­ta­val­ta – ei­kä lop­pu­tu­los muis­tu­ta­kaan ku­van mal­lia – mut­ta se on teh­ty yh­tei­ses­sä rak­kau­des­sa.

Pää­si­äi­saa­mu val­ke­nee au­rin­gon kyl­vys­sä. Olo­huo­neen pöy­däl­lä pais­taa nar­sis­sien kel­tai­nen, il­mas­sa tuok­suu puh­tai­den ver­ho­jen ke­vään rai­kas. Lap­set rien­tä­vät et­si­mään pii­lo­tet­tu­ja suk­laa­mu­nia. Otan ku­pin kah­via ja is­tun soh­val­le Päi­vä­mie­hen kans­sa. Kään­nän esiin har­taus­teks­tin: ”Minä en ole kuol­lut, vaan elän!” Niin tur­val­li­nen, ih­meel­li­nen sa­no­ma! Mi­ten hyvä on­kaan elää näin – päi­vän lap­se­na. Täyt­tä elä­mää.

MaaritMurtomaa
Olen neljänkymmenen ohittanut neljän lapsen äiti. Minulle on suotu ihana perhe ja antoisa työ nuorten parissa. Koulutukseltani olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Tieni kulki rauhanyhdistykselle vasta aikuisiällä. Katselen asioita siis löytäjän näkökulmasta. Otan mielelläni palautetta vastaan kirjoituksistani. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen: maarit.murtomaa@gmail.com