Ta­va­ra­ta­lon kort­ti­hyl­lys­sä on kym­me­niä kuk­ka­kort­te­ja 50–90-vuo­ti­ail­le, mut­ta on yl­lät­tä­vän vai­kea löy­tää kol­mi­nu­me­rois­ta kort­tia. Tänä ke­vää­nä ha­lu­an ni­mit­täin on­ni­tel­la van­hin­ta tun­te­maa­ni ih­mis­tä hä­nen täyt­tä­es­sä 100 vuot­ta! Lo­pul­ta kort­tia löy­tyy jopa kah­ta mal­lia. Toi­ses­sa on enem­män, toi­ses­sa vä­hem­män pu­nai­sia ruu­su­ja.

Kun on­nit­te­len ja muis­tan tiet­tyä hen­ki­löä, saan hä­net ai­na­kin ti­la­päi­ses­ti omaan si­sä­pii­rii­ni. Ajat­te­len hän­tä kort­tia ja on­nit­te­lu­teks­tiä va­li­tes­sa­ni, ja tun­tuu, et­tä olen kor­tin saa­jan kans­sa poik­keuk­sel­li­ses­sa vuo­ro­vai­ku­tus­suh­tees­sa.

Ta­val­li­ses­ti et­sin on­nit­te­lu­kort­tiin so­pi­van ru­non tai lau­lun sä­keis­tön. Olen lu­kui­sia ker­to­ja to­den­nut, et­tä SRK:n jul­kai­se­ma kir­ja Juh­lat lä­hes­ty­vät (1995) ei petä. Sii­tä on löy­ty­nyt runo tai lau­se hy­vin mo­neen ti­lan­tee­seen. Per­heen rip­pi­lap­set, yli­op­pi­laat ja am­mat­tiin val­mis­tu­vat ovat var­mas­ti huo­man­neet, et­tä sa­mat ru­not ovat ol­leet jo mo­nes­sa kor­tis­sa. Joku on opet­ta­nut heil­le, et­tei ole so­pi­vaa mai­ni­ta tuol­lai­ses­ta. Kai­kis­ta on­nit­te­lu­kor­teis­ta­ni löy­tyy myös ar­vo­kas ja ku­lu­ma­ton toi­vo­tus: ”On­nea ja Tai­vaan Isän siu­naus­ta”.

Muu­ta­mia ker­to­ja olen kir­joit­ta­nut on­nit­te­lu­kort­tiin oma­te­koi­sen ru­non. Hei­nä­kui­se­na yö­nä kat­se­lin il­mei­ses­ti eng­lan­nin­kie­li­siä unia. Ali­ta­jun­ta­ni val­mis­te­li vies­tiä sak­sa­lai­sel­le vä­vyl­le­ni. Aa­mul­la Sveit­sis­tä tuli ter­veh­dys: pie­ni tyt­tö on syn­ty­nyt. On­nit­te­lu­ru­no oli oi­ko­lu­kua vail­le val­mis.

I am so small, so small

and just like this I have a spe­ci­al right to en­joy

love, care and hap­pi­nes from God, my pa­rents and my sis­ter.

Minä olen niin pie­ni, niin pie­ni

ja juu­ri täl­lai­se­na mi­nul­la on eri­tyi­nen oi­keus naut­tia

Ju­ma­lan, van­hem­pie­ni ja sis­ko­ni rak­kau­des­ta, huo­len­pi­dos­ta ja on­nes­ta.

Eri­tyi­ses­ti lap­sil­le on tär­ke­ää, et­tä syn­ty­mä­päi­vä­kor­tis­sa on oi­kea nu­me­ro. Tyt­tö­jen en­sim­mäi­sis­sä kor­teis­sa on nuk­ke­ja, ala­kou­lui­käi­sil­lä kiil­tä­viä kei­ju­ja ja prin­ses­so­ja. Pien­ten poi­kien si­ni­sä­vyis­sä kor­teis­sa on pal­lo­ja ja au­to­ja, isom­mil­la eri­lai­sia har­ras­tus­vä­li­nei­tä. Vaik­ka va­li­koi­maa on pal­jon, nu­me­ro­kor­teis­ta ei ai­na löy­dy tie­tyn lap­sen nä­köi­siä ku­via. Sil­loin voi va­li­ta vaik­ka ku­va­kor­tin, joka ker­too las­ten ja nuor­ten har­ras­tuk­sis­ta ja haa­veis­ta. Hie­nos­ti ku­va­tut he­vo­set, koi­rat, kis­sat ja lin­nut ovat ai­na­kin mi­nun koh­dal­la rat­kais­seet mon­ta kort­ti­os­tos­ta.

Jos isä­ni oli­si elos­sa, an­tai­sin hä­nel­le 100-vuo­tis­päi­vä­nä he­vos­kor­tin. Isäl­le saat­tai­si muis­tua ku­vas­ta mie­leen oma mus­tan­rus­kea he­vo­nen, Til­li. Ken­ties isä to­te­ai­si: Läh­de­tään­kö, Til­li, huo­men­na puu­sa­vot­taan?

Kort­ti­va­li­koi­man ää­rel­lä he­rää aja­tus, voi­si­vat­ko eri­lai­set am­ma­tit ja elä­män­teh­tä­vät nä­kyä kort­tien ai­heis­sa pa­rem­min. Käyn mie­les­sä­ni läpi eri­lai­sia juh­li­joi­ta, joi­ta olen lä­hi­ai­koi­na muis­ta­nut ja ku­vit­te­len hei­dät kat­so­mas­sa kort­te­jaan. Niis­sä voi­si ol­la esi­mer­kik­si säh­kö­mie­hen, ti­lin­tar­kas­ta­jan, au­to­myy­jän, sai­raan­hoi­ta­jan, ta­lon­mie­hen ja opet­ta­jan, miel­tä ilah­dut­ta­via ku­via. Sii­nä­pä oli­si kort­tien piir­tä­jil­le ai­hei­ta!

Mis­tä minä oi­ke­as­taan on­nit­te­len? Tie­tys­ti on ilon ai­he, kun yk­si­vuo­ti­as on iso vau­va ja 3-vuo­ti­as rei­pas ja oma­toi­mi­nen tou­hu­a­ja. On ar­vo­kas­ta näh­dä, mi­ten eri asi­ois­sa lah­jak­kaat lap­set ja nuo­ret ke­hit­ty­vät ja vah­vis­tu­vat vuo­si ker­ral­laan. Ajo­kor­tin saa­mi­set, eri­lai­set val­mis­tu­jai­set ja per­he­juh­lat jä­sen­tä­vät ai­kuis­tu­mis­ta. Myös opis­ke­lu­pai­kan, uu­den ko­din ja työ­pai­kan saa­jat an­sait­se­vat omat kort­tin­sa: on saa­vu­tet­tu elä­män tär­kei­tä etap­pe­ja.

Tu­los­tus­tek­niik­ka ja tuok­su­jen­tal­len­nus ke­hit­ty­vät no­pe­as­ti. Vir­tu­aa­li­on­nit­te­lut liik­ku­vat jo nyt omis­sa sfää­reis­sään. Eh­kä kort­ti jää pa­pe­ri­ver­si­o­na vä­hi­tel­len pois käy­tös­tä, ja saan jo lä­hi­vuo­si­na on­nit­te­lu­kor­tin si­jaan tuok­su­van pul­la­mum­mon, joka neu­loo si­nis­tä suk­kaa.