On tul­lut blo­gis­ti­vuo­te­ni kah­den­nen­tois­ta ja vii­mei­sen teks­tin ai­ka. Yh­täk­kiä en oi­kein tie­dä, mitä vie­lä kir­joit­tai­sin. Kiin­nos­ta­via ja it­sel­le­ni ajan­koh­tai­sia ai­hei­ta oli­si jäl­jel­lä, mut­ta teks­tiä ei vain syn­ny. Mie­les­sä­ni on tun­ne, et­tä ei oi­ke­as­taan tar­vit­si­si sa­noa mi­tään, et­tä täs­sä het­kes­sä on hyvä näin.

Vii­me al­ku­tal­ven pi­meil­lä lu­pau­duin vuo­dek­si Päi­vä­mie­hen verk­ko­leh­den blo­gis­tik­si. Epä­röin, mut­ta suos­tuin kui­ten­kin. Muis­tan poh­ti­nee­ni, mitä vuo­si toi­si mah­dol­li­ses­ti tul­les­saan. Muis­tan kai­ken epä­röin­nin al­ta nous­seen in­nos­tuk­sen ja kir­joit­ta­mi­sen pa­lon.

Ku­lu­nut vuo­si on ol­lut mie­len­kiin­toi­nen ja hyvä. Teks­ti­ni ovat syn­ty­neet pää­o­sin spon­taa­nis­ti ja no­pe­as­ti, mut­ta lä­hes ai­na vas­ta erä­päi­vää edel­tä­vä­nä il­ta­na. Yleen­sä olen päät­tä­nyt ai­heen vas­ta is­tu­es­sa­ni ko­neen ää­reen. Olen kir­joit­ta­nut in­tui­ti­on mu­kaan, teks­ti­ni pei­laa­vat sen­het­kis­tä elä­mää­ni.

Ku­lu­nut vuo­si on ol­lut ar­mol­li­nen. En ole saa­nut etu­kä­teen mie­ti­tyt­tä­nyt­tä ne­ga­tii­vis­ta pos­tia, en yh­tään sel­lais­ta kom­ment­tia. Teks­ti­ni ovat saa­neet ol­la net­ti­maa­il­mas­sa rau­has­sa omal­la alus­tal­laan. Olen po­si­tii­vi­ses­ti yl­lät­ty­nyt asi­as­ta, ja hy­vil­lä­ni.

Ku­lu­nut vuo­si on ol­lut an­toi­sa. Blo­gis­ti­na olos­sa eh­dot­to­mas­ti pa­ras­ta ovat ol­leet lu­ki­ja­pa­laut­teet ja kes­kus­te­lut, joi­ta olen saa­nut käy­dä niin kas­vok­kain kuin säh­kö­pos­tien­kin vä­li­tyk­sel­lä. Kii­tos vie­lä teil­le, jot­ka olet­te lä­het­tä­neet mi­nul­le säh­kö­pos­tia tai vies­tiä. Kans­san­ne on ol­lut to­del­la mu­ka­va vaih­taa aja­tuk­sia kir­joit­ta­mi­ses­ta ja elä­mäs­tä. Kii­tos myös teil­le, jot­ka olet­te ny­käis­seet hi­has­ta ja ker­to­neet pi­kai­sen kan­nus­ta­van pa­laut­teen­ne opis­to­seu­ro­jen ruo­ka­jo­nos­sa tai muu­al­la. Tuol­lai­ses­ta koh­taa­mi­ses­ta on ai­na jää­nyt läm­min ja hyvä mie­li. Kir­joit­ta­mi­nen on yk­si­näis­tä puu­haa, jo­ten pa­laut­teil­la on ol­lut ai­na­kin it­sel­le­ni kan­nus­ta­va ja suu­ri mer­ki­tys.

Ku­lu­nut vuo­si on opet­ta­nut ja kas­vat­ta­nut kir­joit­ta­ja­na. Olen pal­jon miet­ti­nyt, mil­lai­sia teks­te­jä ha­lu­ai­sin jul­kais­ta blo­gin kaut­ta. Olen myös poh­ti­nut, mil­lai­sia teks­te­jä mi­nun ei kan­nat­tai­si blo­gin kaut­ta jul­kais­ta. Verk­ko­toi­mit­ta­jan kans­sa käy­ty kes­kus­te­lu on tuo­nut mi­nul­le uu­sia nä­kö­kul­mia kir­joit­ta­ja­na. Kii­tos tar­kas­ta ja vas­tuul­li­ses­ta toi­mi­tus­työs­tä.

Mi­nul­la oli­si pal­jon sa­not­ta­vaa ja poh­dit­ta­vaa eri­lai­sis­ta ih­mi­se­nä elä­mi­sen ki­vuis­ta, mut­ta jo­ten­kin koen, et­tä Päi­vä­mies blo­gi­a­lus­ta­na ei ole ran­koil­le teks­teil­le pa­ras mah­dol­li­nen. Koen, et­tä Päi­vä­mie­hen blo­gis­sa kir­joit­ta­jal­la on suu­rem­pi vas­tuu kuin esi­mer­kik­si omal­la hen­ki­lö­koh­tai­sel­la blo­gi­a­lus­tal­la oli­si.

Vuo­si sit­ten hah­mot­te­lin teks­tie­ni ai­hei­ta mie­les­sä­ni. Kai­kis­ta niis­tä en kir­joit­ta­nut. Jä­tin yh­tä teks­tiä lu­kuun ot­ta­mat­ta kir­joit­ta­mat­ta muun mu­as­sa työ­e­lä­mäs­tä nou­se­vis­ta ai­heis­ta. Alan asi­a­kas­suo­jan vuok­si tun­tui tur­val­li­sel­ta ra­ja­ta työ­e­lä­mä teks­tie­ni ul­ko­puo­lel­le. Jos­tain syys­tä en jul­kais­sut yh­tään fik­tii­vis­tä­kään teks­tiä. Vuo­si sit­ten ajat­te­lin, et­tä voi­sin vä­lil­lä kir­joit­taa vaik­ka no­vel­lin tai ru­non. Kum­paa­kaan en teh­nyt. On yl­lät­tä­vän haas­ta­vaa luo­da raa­mit ne­tis­sä jul­ki­sel­le teks­til­le ja huo­mi­oi­da mo­ni­nai­nen lu­ki­ja­kun­ta. Lop­pu­jen lo­puk­si hel­poim­mal­ta tun­tui kir­joit­taa it­ses­tä ja omis­ta aja­tuk­sis­ta, kos­ka sil­loin ei ai­na­kaan as­tu ke­nen­kään toi­sen maa­pe­räl­le ja tun­tee hy­vin alu­een, mis­tä kir­joit­taa.

Blo­gis­ti­vuo­te­ni päät­tyy, mut­ta kir­joit­ta­mi­nen ei. Jään puo­les­ta­ni mie­len­kiin­nol­la seu­raa­maan tois­ten blo­gis­tien kuu­lu­mi­sia ja miet­tei­tä. Kii­tos et­tä kir­joi­tat­te, olet­te huip­pua po­ruk­kaa. Vii­mei­sin muis­tu­tus sii­tä on läm­min tun­ne opis­ton blo­gis­ti­kurs­sil­ta, jon­ka pi­dim­me hil­jat­tain.

Kii­tos vie­lä kai­kil­le lu­ki­joil­le, et­tä olet­te klik­kail­leet teks­te­jä­ni au­ki. Olet­te lu­es­kel­leet, mie­tis­kel­leet, ol­leet miel­tä. Säh­kö­pos­ti­o­soit­tee­ni jää blo­gie­sit­te­lyy­ni. Tu­len jat­kos­sa­kin ilah­tu­maan sa­tun­nai­sis­ta pos­teis­ta, mi­kä­li nii­tä saan.

Toi­von teil­le kai­kil­le rau­hal­lis­ta jou­lu­nai­kaa, vas­tauk­sia elä­män suu­riin ky­sy­myk­siin, hel­po­tus­ta stres­siin ja huo­liin, läm­min­tä koh­da­tuk­si tu­le­mis­ta elä­män­pii­ris­sän­ne sekä iloa, va­loa ja sitä toi­voa, joka kan­taa elä­mäs­sä ja sen jäl­keen­kin.