JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Kirjalahjoja

29.1.2022 8.30

Juttua muokattu:

2.1. 15:02
2025010215021820220129083000

Han­na-Ma­ria Jur­mu

Kir­ja on hyvä jou­lu­lah­ja. Jou­lu il­man yh­tään kir­ja­lah­jaa tun­tui­si var­maan ou­dol­ta.

Kir­jan voi an­taa myös jou­lu­ter­veh­dyk­se­nä. Me saim­me rak­kail­ta naa­pu­reil­tam­me jou­lu­kor­tin kump­pa­ni­na Mir­ja Heik­ki­län pie­nen kir­ja­sen ni­mel­tään Herk­kä­kor­vai­nen tyt­tö.

Sii­nä ha­lu­taan pien­ten sa­tu­jen avul­la aut­taa lu­ki­jaa löy­tä­mään tun­tei­taan ja ym­mär­tä­mään it­se­ään ja mui­ta ih­mi­siä. Erääs­sä sa­dus­sa Ali­na-ni­mi­nen tyt­tö sa­noo näin: "Ha­lu­ai­sin ys­tä­vän… Sel­lai­sen, joka kuun­te­lee asi­oi­ta­ni. Ja minä voi­sin kuun­nel­la hän­tä. Tai oli­sim­me hil­jaa ja kat­se­li­sim­me yh­des­sä met­sää.”

Sis­kol­ta­ni saim­me puo­li­so­ni kans­sa lah­jak­si John Eli­ot Gar­di­ne­rin kir­jan Mu­siik­kia tai­vaan hol­veis­sa. Kir­ja on muo­to­ku­va Jo­han Se­bas­ti­an Bac­his­ta.

Kir­ja si­säl­tää lä­hes 600 si­vua pu­het­ta sä­vel­tä­jäs­tä. Olen lu­ke­mas­sa vas­ta esi­pu­het­ta. Mi­ten­kö­hän kir­ja kan­nat­tai­si lu­kea? Oli­si­pa lu­kies­sa ener­gi­aa, in­nos­tus­ta ja ai­kaa kuun­nel­la sa­mal­la sitä mu­siik­kia, mi­hin teks­ti viit­taa.

Tä­män vuo­den lo­pus­sa voin tar­kas­tel­la, val­mis­tui­ko tuol­lai­nen luku-kuun­te­lup­ro­jek­ti!

An­noin puo­li­sol­le­ni jou­lu­lah­jak­si He­le­na Te­rä­väi­sen kir­jan Kes­kus­te­lu­ja kau­neu­des­ta ark­ki­teh­tuu­ris­sa. Te­rä­väi­nen käy kir­jas­saan vuo­ro­pu­he­lua kau­neu­des­ta kym­me­nen ark­ki­teh­din kans­sa. Kir­jan ko­ko­kin on tie­tys­ti kä­sil­le so­pi­va ja tait­to sil­mää miel­lyt­tä­vä.

Teos on ja­et­tu kym­me­neen osi­oon – niin mo­neen kuin on kes­kus­te­lu­kump­pa­nei­ta­kin. Osi­ot tai kap­pa­leet on ni­met­ty lau­sah­duk­sil­la, jois­sa näyt­täi­si ole­van ki­tey­tet­ty­nä kun­kin ark­ki­teh­din pe­ru­sa­ja­tus ai­hees­ta.

Ot­si­kot ovat hie­no­ja! Täl­lai­sia esi­mer­kik­si: ”Kaik­ki rat­kai­sut pi­tää pe­rus­tel­la, myös kau­neus.” ”Elä­myk­sel­li­syys ei vaa­di pelk­kää kau­neut­ta vaan ajal­li­sia ker­ros­tu­mia.” ”Kau­neus on vi­su­aa­li­suut­ta, mut­ta ra­ken­nuk­set ko­e­taan kai­kil­la ais­teil­la.” ”Pu­hun kau­neu­des­ta, kos­ka mi­nul­le se on it­ses­tään­sel­vä ar­vo.” ”Kau­neus on tär­ke­ää, vaik­ka sa­naa ei käyt­täi­si­kään.” ”Ru­maa ei saa ra­ken­taa.”

It­seä kan­nat­taa ruok­kia es­teet­ti­sil­lä elä­myk­sil­lä. Sel­lai­nen voi ol­la vaik­ka tämä Te­rä­väi­sen kir­jan lu­ke­mi­nen. Lu­ke­mi­nen­kin voi ol­la kau­nis­ta.

Tyt­tä­rem­me puo­li­so sai meil­tä lah­jak­si kir­jat Ha­pan­juu­ri tai­puu ja Kan­sal­lis­puis­to­jen kut­su. Yh­del­le ty­töis­täm­me ja sis­kol­le­ni an­noim­me Vuok­ko Nur­mes­nie­mes­tä kir­joi­te­tun elä­mä­ker­ran Vuok­ko. Mi­nus­ta tun­tuu, et­tä nämä kir­ja­va­lin­nat osui­vat koh­dal­leen. On usein pie­ni ris­ki, on­nis­tuu­ko lah­ja­va­lin­ta.

Kir­ja­kau­pas­sa on mu­ka­vam­pi teh­dä os­tok­sia kuin verk­ko­kau­pas­sa. On mu­ka­va se­lail­la kir­jaa, jota on hank­ki­mas­sa. Mut­ta kir­ja­kau­pas­sa ei voi hen­gail­la koko il­taa – tal­vi­tak­ki pääl­lä ja kuu­mis­saan. Pää­tös pi­tää vain osa­ta teh­dä.

6-vuo­ti­as ja 4-vuo­ti­as lap­sen­lap­sem­me po­tee kum­pi­kin ta­hol­laan hel­lyt­tä­vää ja voi­mak­kaal­ta vai­kut­ta­vaa koi­ra­kuu­met­ta. An­noim­me heil­le mo­lem­mil­le lah­jak­si kir­jan koi­ris­ta ni­mel­tään Koi­ra­ro­tu­jen maa­il­ma. Kir­ja esit­te­lee suur­ten ku­vien avul­la sa­to­ja koi­ra­ro­tu­ja sekä tar­kat ku­vauk­set ro­tu­jen eri­tyis­piir­teis­tä. Luu­len, et­tä lap­so­set tut­ki­vat kir­jo­jaan vie­lä vuo­sien­kin pääs­tä. Eh­kä he pa­laa­vat kir­jo­jen­sa pa­riin läpi elä­män.

Äi­ti­ni ja mie­he­ni äi­ti sai­vat meil­tä lah­jak­si te­ok­sen Ma­ri­an kat­se. Kir­ja ker­too neit­syt Ma­ri­as­ta, joka mää­ri­tel­lään kir­jan ta­ka­kan­nes­sa sa­noin ”Kuk­kien ma­don­na, tai­vaan ku­nin­ga­tar, loh­dut­ta­ja ja luon­to­e­mo”. Kir­jan esit­te­ly­teks­tis­sä mai­ni­taan, et­tä Ma­ri­an kat­se pe­reh­tyy Ma­ri­an elä­män li­säk­si sii­hen kult­tiin, joka on syn­ty­nyt hä­nen ym­pä­ril­leen, sekä mo­ni­ta­hoi­seen ker­to­mus- ja ku­vat­ra­di­ti­oon.

Kir­jan kir­joit­ta­ja Sis­ko Yli­mar­ti­mo oli äi­din­kie­le­no­pet­ta­ja­ni ylä­as­teel­la. Myö­hem­min hä­nes­tä tuli tai­de­his­to­ri­oit­si­ja, jon­ka kurs­sil­la olin ai­kui­si­äl­lä. Hän oli myös ve­tä­jä­nä opin­toi­hi­ni liit­ty­väl­lä iki­muis­toi­sel­la eks­kur­si­ol­la Tur­kuun ja Hel­sin­kiin. Yli­mar­ti­mo te­kee kai­ken pe­rus­teel­li­ses­ti, huo­lel­li­ses­ti ja val­tai­sal­la älyl­li­sel­lä am­mat­ti­tai­dol­la. Ma­ri­an kat­se -teos kan­nat­taa hank­kia omaan kir­jas­toon. Teos on tie­de­kir­ja, mut­ta sen li­säk­si ta­vat­to­man kau­nis tai­de­kir­ja.

En­si jou­luk­si, joka on noin yh­den­tois­ta kuu­kau­den ku­lut­tua, olem­me hank­ki­neet jo muu­ta­mia lah­ja­kir­jo­ja. Toi­vot­ta­vas­ti muis­tan han­kin­to­jen ole­mas­sa­o­lon vie­lä vuo­den lo­pus­sa. Nyt vie­lä muis­tan, mi­hin ko­me­roon työn­sin kir­ja­pus­sin.

Tot­ta­han on, et­tä kun joku kir­joit­taa kir­jan, joku toi­nen hank­kii sen. Muu­toin kir­jai­li­joi­ta ei oli­si ole­mas­sa. Mut­ta kaik­kea ei tar­vit­se os­taa. Meil­lä on täs­sä iha­nas­sa Suo­mes­sam­me upea kir­jas­to­lai­tos, jota voi­si hyö­dyn­tää myös jou­lun ai­kaan ai­van eri­tyi­sel­lä ta­val­la.

Per­heen tai ys­tä­vä­po­ru­kan kes­ken voi­si ar­poa, kuka käy lai­naa­mas­sa ke­nel­le­kin jou­lu­lo­ma­kir­jan tai use­am­man. Lai­na­kir­jan­kin voi­si kää­riä kau­nii­seen pa­ket­tiin.

Jou­lu­lah­jo­ja han­kit­ta­es­sa tär­kein­tä lie­nee se, et­tä ajat­te­lee lah­jan saa­jaa. Ei­kö oli­si­kin kes­kit­ty­nyt het­ki, jos me­ni­sit hil­jai­seen kir­jas­toon ja koko siel­lä kul­jes­ke­le­mi­sen ajan miet­ti­sit, mikä kir­ja so­pi­si par­hai­ten ys­tä­väl­le­si tai per­heen­jä­se­nel­le­si jou­lu­lu­ke­mi­sek­si. Kir­ja­va­lin­nois­ta voi­si vi­ri­tä mie­len­kiin­toi­sia kes­kus­te­lu­ja jo aat­toil­ta­na, en­nen kuin yh­tään kir­jan si­vua on lu­et­tu.

Hanna-MariaJurmu
Olen vuonna 1962 syntynyt tervolalainen Hamma. Arvostan kotiseutuani, tätä vehmasta Kemijoen vartta ja kaunista Meri-Lappia. Asun nykyisin kahdestaan mieheni kanssa. Lapsemme ovat aikuisia, ja he asuvat eri puolilla Suomea. Ajatukseni kulkevat heidän luonaan. Olen Kaarin sekä Sulon ja Alvan isoäiti. Musiikki tuo syvyyttä ja rikkautta elämääni. Se on sydämeni harrastus. Sydämeeni on hiipinyt myös Posio. Sähköpostiosoitteeni on hannamariajurmu@gmail.com
2.1.2025

Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä. Luuk. 2:52

Viikon kysymys