JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

“Liikuttelin lieden puita, ajattelin armastani”

16.12.2021 6.00

Juttua muokattu:

16.12. 07:47
2021121607474820211216060000

Lii­sa Lil­va­nen-Pel­ko­nen


Tu­lin töis­tä ko­tiin. Tun­tui­han se ko­din hen­käys läm­pöi­sem­mäl­tä kuin pak­ka­nen ul­ko­na, mut­ta kun kat­soin läm­pö­mit­ta­riin, se näyt­ti 15 as­tet­ta. Kä­ve­lin keit­ti­öön, ja siel­lä­kin mit­ta­ri väit­ti si­säl­lä ole­van vain 15 as­tet­ta läm­min­tä, vaik­ka hel­las­sa oli ol­lut aa­mul­la tuli.

Sii­nä sit­ten sy­tyt­te­lin tu­let tak­ka­lei­vi­nuu­niin ja puu­hel­laan. Tuo sy­tyt­te­le­mi­nen on mu­ka­vaa puu­haa sil­loin, kun syt­tyy en­sim­mäi­sel­lä yri­tyk­sel­lä, ja nyt kävi niin. Koh­ta kuu­lui iha­na, ko­toi­sa ki­pi­nöi­den räis­ke.


Ei teh­nyt mie­li läh­teä ko­vin kau­ak­si tu­les­ta, vaan jäin taas ker­ran sitä tui­jot­te­le­maan. Mie­les­sä­ni al­koi soi­da Toi­vo Kuu­lan sä­vel­tä­mä ja Ei­no Lei­non sa­noit­ta­ma lau­lu Tui­jo­tin tu­le­hen kau­an. Osa sa­nois­ta piti goog­la­ta, kun en enää muis­ta­nut mi­ten se jat­kui: “...lii­kut­te­lin lie­den pui­ta, ajat­te­lin ar­mas­ta­ni”. Se­päs sat­tui: to­del­la­kin ajat­te­lin ar­mas­ta­ni, kos­ka mie­he­ni läh­ti aa­mul­la Mik­ke­liin as­ti työ­reis­sul­le ja vii­pyy siel­lä vii­kon­lo­pun­kin yli.

Tä­hän osit­tai­seen yk­si­no­loon on jo tot­tu­nut, on­han tuo­ta reis­su­hom­maa kes­tä­nyt jo koh­ta pari vuot­ta, ja it­sel­lä­ni on se pa­rem­pi osa, et­tä saan kui­ten­kin ol­la ko­to­na. Sil­ti jo­kai­nen läh­tö ai­heut­taa pien­tä ikä­vää. Toi­saal­ta jo­kai­nen reis­su on men­nyt tosi no­pe­as­ti ja myös sy­ven­tä­nyt liit­toa. On­nek­si tek­niik­ka mah­dol­lis­taa vies­tit ja ää­ni­pu­he­lut.


“Hii­let heh­kui, ku­vat kul­ki, ajat ar­ma­hat sa­mo­si.” Usein aja­tuk­se­ni me­ne­vät kau­as men­nei­syy­teen. Vä­lil­lä jopa yli pa­rin­kym­me­nen vuo­den taak­se. Sii­hen ai­kaan, kun olin yk­sin. Sii­hen ai­kaan, kun sy­tyt­te­lin en­sim­mäi­siä ker­to­ja tuo­ta lei­vi­nuu­nin tak­kaa ja oma it­se­näi­nen elä­mä­ni oli alus­sa. Nii­hin ai­koi­hin tui­jot­te­lim­me tul­ta myös mo­nil­la nuo­ti­o­ret­kil­lä, mut­ta ai­na pa­ras paik­ka oli täs­sä, oman tu­len ää­res­sä.

Jos­kus otin va­lo­ku­via tu­les­ta, ja ker­ran tuli oli aset­tu­nut ku­vaan kuin en­ke­leik­si. Haa­vei­lin, et­tä jos­kus Tai­vaan Isä joh­dat­tai­si luok­se­ni ih­mi­sen, joka myös tyk­käi­si is­tua ta­kan ää­res­sä ja naut­ti­si pui­den te­ke­mi­ses­tä ja puul­la läm­mit­tä­mi­ses­tä. Noin 25 vuot­ta sitä piti odo­tel­la, mut­ta kan­nat­ti se, kun hy­vän sai.

Mo­nes­ti olen saa­nut tul­la töis­tä sa­vun­tuok­sui­seen läm­pöi­seen ta­loon. Olem­me yh­des­sä muis­tel­leet mie­he­ni en­sim­mäi­siä vie­rai­lu­ja luo­na­ni, kun kaa­doim­me pui­ta ja huo­ma­sin, kuin­ka hän naut­ti sii­tä yh­des­sä te­ke­mi­ses­tä, kan­toi ha­vu­ja ja pöl­le­jä iloi­se­na ja sy­tyt­ti ko­taan nuo­ti­o­ta.

Edel­leen­kin nämä puu- ja tak­ka­hom­mat ovat mei­dän par­hai­ta het­ki­äm­me. Talo on pi­den­ty­nyt, ja tu­li­si­jat ovat li­sään­ty­neet niin, et­tä uu­teen keit­ti­öön tuli puu­hel­la ja ta­lon pää­tyyn sau­naan vie­lä puu­kiu­as, jo­ten jat­kos­sa­kin saam­me naut­tia puu­hom­mis­ta, jos elin­päi­viä an­ne­taan.

LiisaLilvanen-Pelkonen
Asun Akaassa puolisoni ja eläinteni kanssa omakotitalossa keskellä metsää. Työkseni opetan musiikkiopistossa kanteleensoittoa ja musiikin perusteita, ja siitä todella pidän. Sivutyökseni kuljeskelen ihmisten pihoja kaunistamassa ja suunnittelemassa. Harrastan luontoa eli lasken lintuja ja perhosia ja valokuvaan ja kasvatan kaikenlaista. Minulla on aina ollut myös lemmikkieläimiä. Innostun kaikesta ja haluan oppia uutta. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen liisa.lilvanen@gmail.com
LiisaLilvanen-Pelkonen

Erilainen joulu

23.12.2022 7.45
LiisaLilvanen-Pelkonen

Nämä viikot olen elänyt muistoissa

29.11.2022 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Näkökulmia

30.10.2022 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Yllätin itseni!

11.9.2022 6.30
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kiitoslauluja ja ilonkyyneleitä

11.7.2022 7.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Varjoja keväässä

3.6.2022 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Uskollinen ystävä

27.4.2022 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Tallin haju

21.3.2022 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Lomailua

8.11.2021 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kuinka paljon pitää jaksaa?

19.9.2021 7.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Siniritareita

14.8.2021 7.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Hautausmaan rauhaa

18.7.2021 7.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Lilvasjärven onnea

9.6.2021 7.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Suviseurasukkia odotellessa

27.4.2021 7.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Itkemisen lahja

24.3.2021 8.51
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kuusivanhusten kaatuessa

17.2.2021 7.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kalailo

24.1.2021 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Saamattomuutta

29.12.2020 6.10
LiisaLilvanen-Pelkonen

Muistelen isää

15.11.2020 7.30
LiisaLilvanen-Pelkonen

"Riemuitse, tytär Siionin!"

10.10.2020 7.30
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kurkien siivittämänä syksyyn

18.9.2020 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Opettajan huolet

19.8.2020 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Siipien kauneutta

16.7.2020 6.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Äitiä ikävä

21.6.2020 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Tuoksuu keväälle

18.5.2020 6.25
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kaakaota vuohenmaidon kera

20.4.2020 6.30
LiisaLilvanen-Pelkonen

Metsätöissä on mukavaa

20.3.2020 6.25
LiisaLilvanen-Pelkonen

Mökistä kodiksi

11.2.2020 6.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Mielessä jo kylvölaatikot ja taimet

22.1.2020 6.30
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys