JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Raamatun ehtymätön henkilögalleria havahduttaa kirjassa Ettekö ole lukeneet

22.5.2019 6.32

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190522063200

Kun luin en­sim­mäi­sen ker­ran, et­tä SRK:lta on il­mes­ty­nyt kir­ja Et­te­kö ole lu­ke­neet, mie­tin, mik­si kir­jan nimi tun­tuu niin tu­tul­ta. Pyö­rit­te­lin lau­set­ta mie­les­sä­ni ja ai­van oi­ke­aan osuin: Jee­suk­sen pu­het­ta­han se oli.

Jee­sus esit­tää tuon ky­sy­myk­sen ai­ka ajoin nos­taak­seen esiin ha­lu­a­man­sa raa­ma­tun­koh­dan. Kir­jan kir­joit­ta­jan, Ta­pio Hol­man mu­kaan sa­maan ta­paan kir­ja Et­te­kö ole lu­ke­neet nos­taa esiin joi­ta­kin raa­ma­tun­koh­tia, joi­den hen­ki­lö­ku­vat tai ta­pah­tu­mat voi­vat an­taa miet­ti­mi­sen tai hil­jen­ty­mi­sen ai­het­ta.

Kir­ja on sel­keä ja mu­kaan­sa­tem­paa­va. Si­sä­kan­nen ai­ka­ja­na ha­vain­nol­lis­taa, mi­hin his­to­ri­al­li­seen ajan­koh­taan kir­jan hen­ki­löt si­joit­tu­vat. Kir­jan lo­pus­sa on kak­si kart­taa, joi­hin kir­jan hen­ki­löt on myös mer­kit­ty. Aluk­si kan­nat­taa tu­tus­tua si­säl­lys­lu­et­te­loon, ja lu­ke­mi­sen tu­ke­na voi käyt­tää sekä ai­ka­ja­naa et­tä kart­taa. Hen­ki­lö­ku­vauk­set ovat ly­hyi­tä ja il­ma­via, mut­ta sy­väl­li­siä. Raa­ma­tun lai­nauk­set ja myös vä­li­ot­si­kot toi­mi­vat hie­nos­ti kiin­nos­tus­ta li­sä­ten ja lu­ke­mis­ta hel­pot­ta­en. Kir­jan piir­rok­set avaa­vat her­käl­lä ta­val­la ker­to­mus­ten maa­il­maa.

Kir­jan en­sim­mäi­ses­sä jak­sos­sa, Ju­ma­lan ih­mi­siä, ker­ro­taan lii­kut­ta­va ker­to­mus Moo­sek­sen iso­sis­kos­ta Mir­ja­mis­ta. Luul­ta­vas­ti juu­ri Mir­jam jäi kat­so­maan, mitä pik­ku­vel­jel­le ta­pah­tui, kun tämä las­ket­tiin kais­la-ar­kus­sa Nii­lin vir­taan. Pari kol­me vuo­si­kym­men­tä myö­hem­min Mir­jam joh­ti rie­mu­lau­lua Kais­la­me­ren yli­tyk­sen jäl­keen. Mut­ta Raa­ma­tun naisp­ro­feet­ta­kin on vain heik­ko ih­mi­nen. Ka­teus saa val­lan hä­nen sy­dä­mes­sään. Vel­jen­sä Aa­ro­nin kans­sa hän esit­tää ky­sy­myk­sen: On­ko Her­ra to­del­la­kin il­mais­sut tah­ton­sa vain Moo­sek­sen kaut­ta? Ei­kö hän ole pu­hu­nut myös meil­le? Ju­ma­la kut­suu si­sa­ruk­set pu­hut­te­luun py­häk­kö­tel­tan eteen ja ker­too aset­ta­neen­sa Moo­sek­sen poik­keuk­sel­li­seen teh­tä­vään. Raa­ma­tun mu­kaan Moo­ses on Ju­ma­lan pal­ve­li­ja­na Kris­tuk­sen en­nak­ko­ku­va. Pu­hut­te­lun jäl­keen Aa­ron kat­sah­taa si­sa­reen­sa: Mir­jam on lu­mi­val­kea spi­taa­lis­ta. Mir­jam jou­du­taan eris­tä­mään lei­ris­tä au­ti­o­maa­han. Mut­ta hän­tä ei jä­te­tä yk­sin, vaan koko lei­ri odot­taa, kun­nes Mir­jam pa­ran­tuu.

On sy­käh­dyt­tä­vää, et­tä mo­net Raa­ma­tun ker­to­mus­ten si­vuo­sis­sa­kin esiin­ty­vät saa­vat ää­nen. Je­ru­sa­le­min van­han kau­pun­gin kär­si­mys­tiel­lä lu­kee erään pie­nen kap­pe­lin oven pääl­lä SI­MO­NI CY­RE­NA­EO CRUX IM­PO­NI­TUR (Ris­ti sä­ly­te­tään Si­mon ky­re­ne­läi­sen kan­net­ta­vak­si). Si­mon ky­re­ne­läi­nen oli läh­töi­sin Ky­re­nes­tä Poh­jois-Af­ri­kas­ta, ny­kyi­ses­tä Li­by­as­ta. Kir­jas­sa poh­di­taan, oli­ko Si­mon pää­si­äi­sa­jan py­hiin­va­el­ta­ja tai ken­ties Je­ru­sa­le­miin pa­lan­nut di­as­po­ra­juu­ta­lai­nen.

Kir­jan vii­mei­ses­sä jak­sos­sa Mes­ta­rin pu­hut­te­lus­sa pääs­tään seu­raa­maan, mitä Jee­suk­sen koh­dan­neet ih­mi­set mah­dol­li­ses­ti miet­ti­vät mie­les­sään. Esi­mer­kik­si Pie­ta­rin aja­tuk­sen­juok­sua ku­va­taan näin: ”Ja siel­lä yli­pa­pin pi­hal­la oli jäl­jel­lä vain ute­li­ai­suu­te­ni, roh­keu­te­ni sen si­jaan oli ties­sään. Siel­lä meni mi­nun­kin puh­tau­te­ni..." Kuin­ka ih­meel­li­sel­tä tun­tui pää­si­äi­saa­mu­na, kun nai­set toi­vat vies­tiä ylös­nous­seel­ta Her­ral­ta.

Il­ta­päi­vän au­rin­ko sii­vi­löi­tyy sä­le­kaih­ti­mien ra­os­ta. Luen muu­ta­man ker­to­muk­sen. Ja seu­raa­van. Ja sitä seu­raa­van. En mal­ta lo­pet­taa. Olen elä­mäs­sä­ni niin mon­ta ker­taa sy­tyt­tä­nyt van­has­sa ko­ti­ta­los­sa­ni eri­lai­sia uu­ne­ja, et­tä tie­dän, mikä mer­ki­tys on kun­non sy­tyk­keil­lä. Tä­män kir­jan ni­men ala­ot­sik­ko Sy­tyk­kei­tä Raa­ma­tun tut­ki­mi­seen on erit­täin osu­va. Kir­ja in­nos­taa Raa­ma­tun lu­ke­mi­seen ja saa Raa­ma­tun hen­ki­löt tun­tu­maan elä­vil­tä ja in­hi­mil­li­sil­tä. Pie­net mut­ta kes­kei­set tuo­ki­o­ku­vat hei­dän elä­mäs­tään tuo­vat hei­dät kos­ket­ta­vas­ti lä­hel­le myös tä­män päi­vän lu­ki­jaa.

TuulaStång
Olen syntyperäinen kainuulainen, kolmilapsisen pienviljelijäperheen tytär. Työkseni opetin ala-asteikäisiä lapsia Kainuun kunnissa ja pari vuotta muuallakin. Asun Kajaanissa kerrostalokodissa. Lapsuudenkotini maalla on toinen elämänympäristöni. Minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen: tuula.stang(at)gmail.com