Kun puhuja tai pappi sanoo ”Rukoilkaamme”, se kuulostaa juhlalliselta ja hartaalta. Pyhäkoulussa opettaja usein sanoo: ”Laitetaan kädet ristiin.” Siitä alkaa alkurukous. ”Yhdymme seurojen aluksi kiitokseen ja rukoukseen” luo seuroissa turvallisen ja kotoisen tunnelman. Tuntuu hyvältä pysähtyä tärkeimmän äärelle.
Vietimme 18.1. kansallista rukouspäivää. Se vie ajatukset rukoukseen ja rukoilemiseen. En pidä itseäni erityisen ahkerana rukoilijana, mutta kun tarkasti ajattelen, huomaan rukoilevani tämän tästä. Monta kertaa päivässä mieleen nousee joku pieni tai suurempi asia Taivaan Isälle: kiitos, auta, varjele, johdata, selvitä tai jotain vastaavaa. Monesti Jumala on vastannutkin rukouksiin, monesti ei, ainakaan niin, että olisin huomannut.
Kerran sain niin konkreettisen rukousvastauksen, että vieläkin naurattaa. Uupuneena pienten lasten äitinä yritin saada jälkikasvua päiväunille, että olisin saanut itsekin hetken nukahtaa. Touhu oli tavanomaista ähräämistä ja tuhertamista. Puuskahdin mielessäni Taivaan Isälle: ”Anna näiden kaikkien nukkua edes tunti yhtä aikaa!” Seuraava muistikuvani oli, kuinka heräsin virkistyneenä syvästä unesta tasan tunnin kuluttua. Joku pieni kiusankappale ajatusten taustalla kuiskutti silloin, että olisi kannattanut saman tien rukoilla kolmen tunnin unia.
Eräänä iltana luin iltarukousta reilun vuoden ikäiselle silloiselle kuopukselle. Mahassa oli jo hyvää vauhtia kasvamassa uusi vauva, joten pinnasängyn ylle kumartuminen oli hieman kankeaa. Pieni oli kuitenkin ehtinyt oppia, että synnit siunataan anteeksi lähikontaktissa. Niinpä hän rukouksen loputtua räpytteli kutsuvasti käsiään sängyn pohjalta ja huhuili: ”Pää tänne! Pää tänne!”
Yhdellä pojista oli neljävuotiaana aktiivinen pyssyleikkivaihe. Kun luin hänelle iltasiunausta, hän lopotti rukousta keskittyneesti silmät kiinni ja kädet ristissä leuan alla. Kun päästiin aameneen, hän ojensi salamannopeasti ristissä olevien käsien etusormet suoriksi vastakkain, osoitti niillä minua ja kajautti: ”PUTUMMM!” Epäilen, etteivät hänen ajatuksensa olleet rukouksenkaan aikana kovin taivaallisia.
Kymmenisen vuotta sitten perheessämme oli murhetta. Mieli oli maassa, kun osa lapsista oli luopunut uskosta. Kristillistä koulua käyvä ekaluokkalainen muistutti silloin minua: ”Äiti, opettaja on sanonut, että aamullakin voi rukoilla!” Se oli aiheellinen huomautus iltarukouskulttuuria vaalivalle äidille. Lapsi myös lupasi rukoilla joka päivä, että uskosta luopuneet saisivat uskon takaisin.
Kerran pohdin pyynnöstä Isä meidän -rukouksesta kohtaa ”Tapahtukoon sinun tahtosi”. Muistelin silloin, kuinka eräs puhuja kiteytti saarnassaan: ”Miksi emme luottavaisin mielin rukoilisi ’Tapahtukoon Sinun tahtosi’, onhan Jumalan tahto se, että pääsisimme kerran taivaaseen.” Kaikki, mitä Taivaan Isä tälle matkalle antaa, tähtää siihen. Ihminen voi toki syntiä tekemällä vesittää Taivaan Isän tarkoituksia ja joskus jopa syyttää synnin seurauksista Jumalaa tajuamatta omaa osuuttaan ongelmien syntyyn.
Käytännön tasolla ”Tapahtukoon Sinun tahtosi” on elämässäni merkinnyt esimerkiksi sitä, että Luoja on saanut päättää, milloin meille syntyy lapsia. Hän on myös johdattanut työpaikat parhain päin. Jumalan kädessä on myös asumisen rajat ja ajat. Muutosten edessä on ollut turvallista rukoilla ”Tapahtukoon sinun tahtosi” ja luottaa siihen, että jos oma suunnitelma ei ole Taivaan Isälle mieleen, hän kyllä pistää kapuloita rattaisiin.
Paavali puhuu Timoteukselle rukoilemisesta osana ohjeistusta jumalanpalveluksen toimittamiseen. Ohje sopii mielestäni hyvin myös ihan tavalliseen rukoukseen milloin tahansa arjen keskellä. Etenkin pyyntö siitä, että vallanpitäjät mahdollistaisivat tyynen ja rauhallisen elämän, tuntuu hyvin ajankohtaiselta.
”Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1. Tim 2:1–4.)
Rukoilkaamme ahkerasti, onhan rukous uskovan hengitystä, kuten sanotaan.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Joulun sanomaa Vanhan testamentin lupauksesta Jeesuksen syntymään. Yksinlauluja ja duettoja kitaran, jousikvartetin ja basso continuon säestyksellä sekä lauluyhtye- ja soitinmusiikkia.
Tämänvuotisen joululehden teemana on lupaus. Lehdessä käydään läpi sekä Jumalan lupauksia ihmisille että ihmisten lupauksia Jumalalle ja toisilleen.