Liisa Lilvanen-Pelkonen
Tätä ihaninta kevään aikaa olen odottanut, ja nyt nautin joka hetkestä. Kuljen melkeinpä aamusta iltaan pihalla, mikäli on poutaa. Joka kevät vain ihmettelen, miten on mahdollista, että noin nopeasti alkaa vihertää ja ilma täyttyä lintujen laulusta. Nyt meillä päin pellot on taas kauneimman näköiset, pienet vihreät oraat kulkevat näteissä riveissä ja melkeinpä voi nähdä, kun ne venyvät pituutta lempeän sateen kastelemana.
Sade voimisti myös tuomen tuoksun, ja se leijailee ympäri pihaa. Yritän säilöä kaikkia tuoksuja ja maisemaa aivosopukoihin tulevia tylsempiä vuodenaikoja varten. Metsässä kävellessäni nappaan muutaman kuusenkerkän suuhuni. Myös voikukkia ja vuohenputkia haukkaan välillä.
Pelkästään ihailuun ja kulkemiseen ei ole aikaa, vaan pitää saada viljelykasveja kasvamaan. Tomaatit uskalsin jo istuttaa kasvihuonehökkeliin, ja sipulit istutin lavaan, kuin myös porkkanat ja punajuuret ja retiisit. Viime lauantaina teimme perunamaan niin, että kuorin ruohokerroksen pois ja mieheni möyhensi alla olevaa maata ja kärräsi kompostimultaa sekaan. Sitten laitoin vakoihin perunat ja päälle katteeksi viime talven heinää.
Tänään raivasin vanhan mansikkamaan kaalimaaksi ja pystytin verkkotunnelin siihen, etteivät kempit hyökkää heti kaalinlehtien kimppuun. Vielä pitäisi tehdä lisämaata kurpitsoille ja kurkuille, monenlaisille salaateille ja kukkasille.
Kaikki puutarhatyöt on mielestäni mahdottoman ihania. Mutta tänä keväänä sitä ihanuutta on hiukan varjostanut huoli siitä, pitäisikö varautua jotenkin vielä enemmän ensi talveen. Onko nälänhätä lisääntynyt? Nyt on väläytelty välillä, että jo ensi syksynä saattaa olla ruuasta pulaa. Nykyisillä viljelmilläni eläisin ehkä muutaman viikon. Monenlaisia ihmettelyjä on käynyt mielessä siitä, miten maataloutta on tahallaan ajettu alas jo vuosia niin, että emme ole enää omavaraisia.
Kun kaikenlaisia ajatuksia pyörittelen välillä mielessäni, päädyn kuitenkin aina siihen, että kyllä me voidaan luottaa siihen, että Taivaan Isä meidät ruokkii, vaikka millainen nälänhätä tulisi. Tai sitten jos ei ruoki, niin ottaa luokseen.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys