Vaikeilta tuntuvista sanoista otetaan yhdessä selvää

Huo­men­na on kan­sain­vä­li­nen lu­ku­tai­to­päi­vä. Luo­ka­no­pet­ta­ja haas­taa tuol­loin ko­te­ja heit­täy­ty­mään kir­jo­jen maa­il­maan.

Näkötornista on helppo ihastella

Ris­to Si­vo­nen on pääs­syt ai­ti­o­pai­kal­ta seu­raa­maan kah­det Su­vi­seu­rat. Hän toi­mi Lo­pel­la vuon­na 2022 vies­tin­tä­toi­mi­kun­nan sih­tee­ri­nä, ja muis­taa hy­vin myös ai­kai­sem­mat, vuo­den 2012 Lo­pen Su­vi­seu­ro­jen val­mis­te­lut. Tuol­loin hän toi­mi seu­ra­toi­mi­kun­nan sih­tee­ri­nä.

Lapsen katoaminen teki painajaisesta totta

Une­ton yö kes­kel­lä to­dek­si tul­lut­ta pai­na­jais­ta ei unoh­du kos­kaan. Oli vain tus­ka ja lo­put­to­mat ky­sy­myk­set ja ru­kouk­set. It­se val­voin ko­to­na, kos­ka siel­lä­kin piti jon­kun ol­la. Odo­tin ja toi­voin, et­tä jos Hen­ri kui­ten­kin vie­lä osai­si tul­la ko­tiin tur­vaan, kyl­mis­sään mut­ta elos­sa. Et­tä sai­sin ot­taa sy­liin, an­taa kui­vaa ja läm­min­tä pääl­le. Tie­sim­me, et­tä vä­his­sä va­rus­teis­sa hän ei kau­an voi­si säi­lyä elos­sa nois­sa olo­suh­teis­sa, ker­too Ul­la-Riit­ta Ho­lap­pa it­se­näi­syys­päi­vän jäl­kei­ses­tä yös­tä vuon­na 2020.

Pyhän erottaminen arjesta vaatii valintoja

Mei­tä ym­pä­röi­vä yh­teis­kun­ta kiin­nit­tyy yhä väl­jem­min kris­til­li­siin ar­voi­hin ja pe­rin­tei­siin, ei­kä pyhä näy ai­em­pien vuo­si­kym­me­nien ta­voin ka­tu­ku­vas­sa. Va­paa-ajan ja työ­a­jan erot­ta­mi­nen­kaan ei ole ny­kyih­mi­sel­le vält­tä­mät­tä yk­sin­ker­tais­ta.

Markku Launonen: Pooki-seuroja järjestämässä

Tut­tu lau­lu ja juon­to kut­su­vat kuun­te­le­maan Ra­dio Poo­kin kaut­ta seu­ra­lä­he­tys­tä sun­nun­tai-il­tai­sin klo 17 al­ka­en.

Lepopäivänä lauantai vai sunnuntai?

Roo­man val­ta­kun­nas­sa ja juu­ta­lai­sil­la vii­koit­tai­nen va­paa­päi­vä oli lau­an­tai, sa­pat­ti. Sun­nun­tai oli vii­kon en­sim­mäi­nen työ­päi­vä.

Harhapoluilta takaisin Jumalan valtakuntaan

– Kuo­le­man­pel­ko oli pois­sa, ilo ja rau­ha ti­lal­la, muis­te­lee lap­peen­ran­ta­lai­nen Las­se Ju­ti­la tun­net­ta, kun löy­si uu­del­leen Ju­ma­lan val­ta­kun­nan.

Lukemisen väheneminen synnytti idean kirjakummista

Sa­no­ma­leh­tien uu­ti­sot­si­kot muis­tut­te­le­vat ajoit­tain, et­tä suo­ma­lais­ten las­ten ja nuor­ten lu­ku­tai­to on hei­ken­ty­nyt. Yh­dek­si syyk­si tä­hän on to­det­tu lu­ku­ha­lu­jen vä­he­ne­mi­nen. Ou­lu­lai­sen eläk­keel­lä ole­van kään­tä­jän Sirk­ka-Lii­sa Lei­no­sen ko­ke­mus on kui­ten­kin, et­tä kaik­ki pik­ku­lap­set ra­kas­ta­vat lu­ku­het­kiä.

Tulkkaaminen on haastavaa ja hauskaa

Su­vi­seu­ro­jen pu­hei­ta tul­kat­tiin kah­dek­sal­le eri kie­lel­le: eng­lan­nik­si, ruot­sik­si, vi­rok­si, ve­nä­jäk­si, rans­kak­si, es­pan­jak­si, un­ka­rik­si ja sak­sak­si. Yk­si un­ka­rin kie­len tulk­ki oli ke­ra­va­lai­nen An­ni Sep­pä­lä. Hän on opis­kel­lut yli­o­pis­tos­sa suo­men ja un­ka­rin kiel­tä ja val­mis­tuu koh­ta äi­din­kie­len opet­ta­jak­si. Sep­pä­lä kan­nus­taa opis­ke­le­maan kie­liä.

Koettelemukset valmistelivat parannukseen

Lem­pää­lä­läi­sen Lei­la Koi­vis­ton lap­suu­den ko­ti­ky­lä oli tyy­pil­li­nen maa­lais­ky­lä Jy­väs­ky­läs­sä. Isä oli töis­sä rau­ta­teil­lä ja äi­ti pal­ve­lu­a­lal­la. Isän äi­ti toi­mi Vaa­ja­kos­kel­la seu­ra­kun­nan py­hä­kou­lun opet­ta­ja­na.