Puutarha-ala ei ole kaduttanut – kasvun ihme mykistää joka vuosi

Koko ikän­sä puu­tar­han­hoi­toa har­ras­ta­nut van­taa­lai­nen Lau­ri Jääs­ke­läi­nen on viet­tä­nyt lap­suu­ten­sa ja nuo­ruu­ten­sa maa­lais­ta­los­sa Nil­si­äl­lä vii­si­lap­si­ses­sa per­hees­sä.

Samaa sanaa on julistettu – lähetyspuhujana Ruotsin suviseuroissa

On lau­an­tai-il­ta ja eh­tool­lis­ju­ma­lan­pal­ve­lus kau­niis­sa Sak­sa­lai­ses­sa kir­kos­sa Tuk­hol­man van­has­sa­kau­pun­gis­sa on al­ka­mas­sa. Eric Jur­mu, joka toi­mii pu­hu­ja­na Rock­for­din seu­ra­kun­nas­sa Min­ne­so­tas­sa, avus­taa eh­tool­li­sen ja­os­sa. Hän odot­te­lee ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen al­ka­mis­ta kir­kon etuo­sas­sa.

Kestävä luonnonvarojen käyttö palkitsee

Olen Mi­ka­el Luo­ma Lap­pa­jär­vel­tä. Mi­nul­la on vai­mo ja kuu­si las­ta. Li­säk­si meil­lä on met­säs­tys­koi­ria.

Sairaus opetti elämään hetki kerrallaan

Saa­vun Ma­ri­ka ja Pau­lus Mus­ta­jär­ven ko­tiin Vim­pe­lin Hal­la­pu­rol­le ko­le­an sään kes­kel­tä. Unoh­dan ta­ka­tal­ven har­min näh­des­sä­ni puu­tar­haan pää­syä odot­ta­vat kas­vit, jot­ka ovat Ma­ri­kan tai­ta­vis­sa kä­sis­sä ja au­rin­gon­va­lon hel­lies­sä ik­ku­nan ta­kaa saa­vut­ta­neet kau­niin veh­re­än muo­don. Is­tum­me kah­vi­pöy­tään kes­kus­te­le­maan MS-tau­dis­ta.

Äidin mietteet

Tä­nään on äi­tien­päi­vä. Päi­vä­mies toi­vot­taa ohei­sen lu­ki­jan ru­non myö­tä äi­deil­le on­nea ja Ju­ma­lan run­sas­ta siu­naus­ta.

Some kutoo tiheäsilmäistä verkkoaan

Ai­kui­nen pyy­tää vä­hä­pu­keis­ta ku­vaa. Koh­ta tu­lee toi­nen pyyn­tö uh­kauk­sel­la höys­tet­ty­nä: jos et lai­ta li­sää, pis­tän ku­van ja­ke­luun.

Kolumni: Voiko organisaatio olla kansalaistottelematon?

Kan­sa­lais­tot­te­le­mat­to­muu­del­la tar­koi­te­taan avoin­ta ja jul­ki­suus­ha­kuis­ta toi­min­taa, jos­sa eri­tyi­ses­ti mo­raa­li­sin pe­rus­tein ri­ko­taan tie­toi­ses­ti la­kia. Ta­voit­tee­na on vai­kut­taa sii­hen, et­tä epä­oi­keu­den­mu­kai­sek­si ko­et­tua la­kia muu­te­taan.

Kevät on lintuharrastajan joulu

Olen Kin­nu­sen Mar­kus Tor­ni­os­ta. Per­hee­see­ni kuu­luu vai­mo Sir­pa sekä yh­dek­sän las­ta. Meil­le muut­ti myös juu­ri ly­hyt­kar­vai­nen sak­san­sei­so­jan pen­tu.

Hoitaja-Tyynen elämässä oli kaksi tärkeää Marttia

– Vie­lä van­hoil­la päi­vil­lä­ni olen saa­nut iha­nan lah­jan, olen saa­nut pa­ran­nuk­sen ja pa­luun ar­mon lap­suu­te­ni us­koon ja Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Olin vä­lil­lä hu­kan­nut tär­keim­pä­ni elä­män ku­lu­es­sa. Olen on­nel­li­nen, ker­toi Tyy­ne Me­ri­läi­nen, joka sai nuk­kua van­hurs­kas­ten le­poon 95-vuo­ti­aa­na, 10. mar­ras­kuu­ta 2015. Me­ri­läi­sen elä­män­ta­ri­na on pu­hut­te­le­va:

Elämänkokemus kannattelee käytettyä päätä

Ou­lun­sa­lo­lai­nen Erk­ki Ala­saa­re­la asuu vai­mon­sa An­ne­li Ala­saa­re­lan kans­sa kah­des­taan, lap­set ovat jo ai­kuis­tu­neet. Elä­mään kuu­luu hy­vää.