Vuodenaikojen vaihtelu tuo rikkautta

Kum­mi­tä­ti­ni, Pau­la Hel­ka Sauk­ko­nen, tyk­kää tal­ves­ta ja pi­me­äs­tä. Hän ko­kee, et­tä oma elä­mä on elet­tä­vä, oli­vat­pa säät min­kä­lai­sia ta­han­sa. Mie­luum­min va­loi­sal­la asen­teel­la.

Usko viitoittaa tietä elämän eri käänteissä

–Elä­mä­ni uu­det alut ei­vät ole ol­leet it­se­tar­koi­tus. En ole men­nyt nii­tä koh­ti aja­tuk­sel­la, et­tä on koko ajan aloi­tet­ta­va jo­ta­kin alus­ta. Sitä pait­si ar­kie­lä­mäs­sä­ni ra­kas­tan ta­val­li­suut­ta, se on ihan pa­ras­ta, ker­too Sa­ri­an­na Suo­mi­nen.

”Kun saa vauvan jouluna, Marian osa tulee lähelle”

Kun vau­van syn­ty­mä ajoit­tuu hy­vin lä­hel­le jou­lua, ele­tään per­hees­sä ta­val­lis­ta jän­nit­tä­väm­piä ai­ko­ja. On val­mis­tau­dut­ta­va sii­hen, et­tä äi­ti mah­dol­li­ses­ti viet­tää jou­lun­py­hät sai­raa­las­sa.

Vakava masennus vei pimeään

Kou­lu­kiu­saa­mi­sen ai­heut­ta­mas­ta trau­mas­ta ja va­ka­vas­ta ma­sen­nuk­ses­ta toi­pu­mi­nen on pit­kä ja vaa­ti­va pro­ses­si. Kuu­si­tois­ta­vuo­ti­aan Sil­jan (nimi muu­tet­tu) ta­ri­na kui­ten­kin osoit­taa, et­tä kai­kes­ta voi sel­viy­tyä.

Kuntapäättäjänä maanpuolustuskurssilla

Poh­jois-Suo­men alu­e­hal­lin­to­vi­ras­to ja Kai­nuun pri­kaa­ti jär­jes­ti­vät Suo­men en­sim­mäi­sen joh­ta­vil­le kun­ta­päät­tä­jil­le suun­na­tun maan­puo­lus­tus­kurs­sin Ou­lus­sa mar­ras­kuun lop­pu­puo­lel­la.

Reserviläistoiminta vahvistaa puolustusvalmiutta

Kem­pe­le­läi­nen Las­se Hint­sa­la on ak­tii­vi­ses­ti mu­ka­na re­ser­vi­läis­toi­min­nas­sa. Hint­sa­la ker­toi toi­min­nan si­säl­lös­tä ja sii­tä, ke­nel­lä sii­hen on mah­dol­li­suus osal­lis­tua.

Sota vei kodin kahdesti Viipurissa

Kar­ja­lai­nen iloi­suus ja vie­raan­va­rai­suus on ko­et­ta­vis­sa, kun me­nee An­ne­li ja Es­ko Lei­pä­län ko­tiin Haa­pa­jär­ven Ok­sa­val­le. Pöy­däs­sä on iso kul­hol­li­nen An­ne­lin lei­po­mia kar­ja­lan­pii­ra­koi­ta, ja Es­ko toi­mit­taa koh­ta vie­rai­ta sa­vu­sau­naan. Lei­pä­löi­den ty­tär An­na-Mai­ja Hil­tu­nen on tul­lut käy­mään Ii­sal­mes­ta kol­men tyt­tä­ren­sä ja poi­kan­sa kans­sa. Myös naa­pu­ris­sa asu­va Lei­pä­löi­den poi­ka Ant­ti Lei­pä­lä on tul­lut pii­pah­ta­maan. Pai­kal­la on siis kol­me su­ku­pol­vea.

Hyvä vanhemmuus on läsnäoloa

Tero Pit­kä­lä on tuo­re so­si­aa­li­oh­jaa­ja per­he­so­si­aa­li­työs­sä. Ai­em­min hän on toi­mi­nut op­tik­ko­na ja yrit­tä­jä­nä, mut­ta vii­me ke­vää­nä hän val­mis­tui so­si­o­no­mik­si. Opis­ke­lun vii­mei­sen vuo­den Pit­kä­lä teki per­he­työ­tä. Juu­ri 50 vuot­ta täyt­tä­neel­lä am­ma­tin­vaih­ta­jal­la on 14 las­ta ja hän on pap­pa kak­sos­po­jil­le.

Äidin muisto

Tii­na Hon­ka­nen Ruot­sin Taa­lain­maal­ta me­net­ti vii­me ke­vää­nä rak­kaan ih­mi­sen. Oma äi­ti oli sa­mal­la lä­hei­nen ys­tä­vä ja kaik­kien puo­les­ta ru­koi­li­ja. Il­ta­ru­kouk­ses­saan äi­ti muis­ti las­ten­las­ten­kin kamp­pai­lu­ja.

Parannuksessa on kysymys Jumalan rakkaudesta

Raa­hen seu­ra­kun­nas­sa kap­pa­lai­se­na toi­mi­va Mar­kus Tuuk­ka­nen py­säh­tyi poh­ti­maan ai­het­ta, joka hä­nen sa­no­jen­sa mu­kaan vie ih­mi­sen pie­nen pai­kal­le: pa­ran­nuk­ses­ta pu­hu­mi­nen on pu­hu­mis­ta pe­las­tuk­ses­ta. – En­nen kaik­kea se on sitä, et­tä saa it­se en­sin ol­la osal­li­nen ar­mos­ta.