Merkityksellinen metsä

Yli­vies­ka­lai­sel­le Han­nu Heik­ki­läl­le met­sä on ol­lut ai­na mer­kit­tä­vä ym­pä­ris­tö. Maa­ta­lon poi­ka­na met­säs­sä ole­mi­nen ja siel­lä työs­ken­te­le­mi­nen tuli jo lap­suu­des­sa tu­tuk­si. Myö­hem­min met­säs­tä tuli hä­nel­le am­mat­ti. Met­sä­tek­ni­kon, sit­tem­min met­sä­ta­lou­sin­si­nöö­rin tut­kin­to an­toi mah­dol­li­suu­den vuo­si­kym­me­nien työ­u­raan.

”Uni ei tule, jos ei ole tullakseen”

Unet­to­muut­ta ko­ke­nut Ai­la Lin­na ker­too, et­tä unet voi­vat ka­do­ta mo­nes­ta syys­tä: jos elä­mäs­sä sat­tuu jo­tain ikä­vää, töis­sä on lii­kaa kuor­maa tai tai­vaan­kap­pa­leet ovat tie­tys­sä asen­nos­sa.

Kiitollisuuden kokeminen voi vaatia näkökulman kääntämistä

Kii­tol­li­suu­den opet­te­le­mi­nen voi li­sä­tä elä­män mie­lek­kyyt­tä. Vai­ke­as­sa ti­lan­tees­sa ole­val­le sitä ei pidä kui­ten­kaan tu­put­taa.

Herkullisen juurileivän taitaja

Pe­rin­tei­nen, juu­reen lei­vot­tu ruis­lei­pä on tut­tu jo­kai­sel­le suo­ma­lai­sel­le. Mut­ta kaik­ki ei­vät tie­dä, et­tä myös vaa­le­an lei­vän voi lei­poa juu­rel­la.

”Elämä on ollut hyvä”

Saa­ra ja Ee­ro Puo­li­tai­pa­leen elä­mä on ol­lut ri­kas­ta. Sitä ovat vä­rit­tä­neet so­ta­lap­suus, Saa­ran evak­ko­reis­su sekä nuo­ruus­vuo­det toi­ses­sa per­hees­sä, per­he-elä­mä, työ, us­ko­vien yh­teys ja mu­ka­vat har­ras­tuk­set.

”Kaivataan ihmisyyttä, luottamusta ja huumoria”

Päi­vi Ka­mu­lan asi­ak­kaat toi­vo­vat ta­val­li­sia tur­vaa tuo­via asi­oi­ta. Hän an­taa heil­le ai­kaan­sa ja tar­jo­aa konk­reet­tis­ta apua huo­lien ja me­ne­tys­ten kes­kel­le.

Puhdasta ruokaa omasta maasta

Mar­ja ja Mat­ti Kois­ti­na­ho asu­vat pir­tin, keit­ti­ön ja ka­ma­rin muo­dos­ta­mas­sa mö­kis­sä Yli­kii­min­gin Ve­sa­lan­ky­läs­sä. He vil­je­le­vät pel­to­pa­loil­laan ruis­ta, oh­raa ja veh­nää. Li­säk­si pe­ru­na­maa ja kas­vi­maa an­ta­vat uu­ras­tuk­sen pal­kak­si run­saas­ti mau­kas­ta ruo­kaa pöy­tään.

Diakoni tekee töitä yhteiskunnallisella näköalapaikalla

Jy­väs­ky­lä­läi­nen di­a­ko­ni Kai­sa Toi­va­nen on keit­tä­nyt työs­sään apua tar­vit­se­val­le näl­käi­sel­le jos­kus kak­si­kin an­nos­ta nuu­de­lei­ta tai teh­nyt use­am­man kink­ku­voi­lei­vän. Tä­män het­ken Suo­mes­sa yhä use­am­pi jou­tuu elin­kus­tan­nus­ten nou­sun vuok­si tur­vau­tu­maan ruo­ka-apuun ja mo­nen ah­din­gos­sa ole­van mie­li­a­la on yhä tum­mem­pi.

Oma paikka on löytynyt

Tu­rus­ta ko­toi­sin ole­va Ma­til­da Lam­min­mä­ki on käy­nyt Es­poos­sa seu­rois­sa jo lap­se­na. Toi­mi­ta­lo oli tuol­loin mel­ko uu­si ja mo­der­nin tun­tui­nen. Tu­rus­ta Lam­min­mä­ki muut­ti Es­poo­seen vuon­na 2016. Aluk­si hän kul­ki mie­hen­sä kans­sa seu­rois­sa sekä Hel­sin­gis­sä et­tä Es­poos­sa, mut­ta muu­ta­maa vuot­ta myö­hem­min oma ko­ti­rau­ha­nyh­dis­tys va­kiin­tui.

Köökkikunkut tekevät keittiövuoroja ja saunovat yhdessä

Tam­pe­reen Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen mies­ten keit­ti­ö­ryh­mään osal­lis­tu­mi­nen on Timo Kau­ton mie­les­tä ai­van eri­no­mai­nen mah­dol­li­suus saa­da uu­sia ys­tä­viä. Vaik­ka ryh­mä syn­tyi­kin keit­ti­ön työ­voi­ma­tar­pee­seen, sii­tä on tul­lut mie­hil­le eri­tyi­ses­ti yh­des­sä­o­lon ja ys­tä­vyy­den ryh­mä.