Taivas – uskon päämäärä

–Py­häin­päi­vä muis­tut­taa mei­tä ka­to­a­vai­suu­des­ta ja elä­män hau­rau­des­ta. Elä­män­lan­ka on ohut. Sik­si on hyvä miet­tiä ian­kaik­ki­suu­teen liit­ty­viä asi­oi­ta ai­van ta­val­li­sen elä­män kes­kel­lä. Läh­dön het­ki voi tul­la meil­le it­se kul­le­kin mil­loin ta­han­sa, te­o­lo­gi Mik­ko Kin­nu­nen muis­tut­taa.

”Mistä voisin sen löytää?”

Olen ko­to­na, ajat­te­li Satu Lei­no­nen en­sim­mäi­sel­lä ker­ral­la, kun pää­si rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le. Ko­ti­paik­ka­kun­nan us­ko­vais­ten si­sa­rien tuki on hä­nel­le eri­tyi­sen mer­ki­tyk­sel­lis­tä.

Parasta mahdollista hoivaa

Per­he­ko­dit tar­jo­a­vat ko­di­no­mais­ta, ym­pä­ri­vuo­ro­kau­tis­ta hoi­vaa ja huo­len­pi­toa hoi­det­ta­van tar­pei­ta ja luon­tais­ta ryt­miä kuun­nel­len.

”Päätettiin, että myö lähetään maalle”

Maa­il­man eli­nym­pä­ris­tö­jen päi­vää vie­te­tään huo­men­na 4. lo­ka­kuu­ta. Ur­ba­ni­soi­tu­va maa­il­mam­me muut­tuu ym­pä­ril­läm­me usein huo­maa­mat­tam­me. Kau­pun­kim­me kas­va­vat ja maa­seu­tu au­ti­oi­tuu.

Kansainvälinen kääntäjienpäivä, 30. syyskuuta – ”Henki on sama suomeksi ja englanniksi”

Yh­dys­val­lois­sa syn­ty­neen Keith Ko­so­lan mie­les­tä seu­ra­pu­hei­den tulk­kaa­mi­ses­sa olen­nai­sin­ta on se, et­tä pu­hu­ja ja tulk­ki ovat sa­mas­sa hen­ges­sä. – Se hel­pot­taa tul­kin työ­tä, hän to­te­aa.

Aivan tavallinen ihminen – viittomakielinen toivoo rohkeutta kohtaamiseen

Jouk­koon kuu­lu­mi­nen on ih­mi­sil­le tär­ke­ää äi­din­kie­les­tä riip­pu­mat­ta. Äi­din­kie­lel­tään viit­to­ma­kie­li­nen Ol­li Ka­tai­nen toi­voo roh­keut­ta kuu­ro­jen koh­taa­mi­seen ja hei­dän kans­saan kes­kus­te­luun: – Riit­tää, et­tä opet­te­lee muu­ta­man viit­to­man, sil­lä pää­see al­kuun.

Uskovaisen elämä on kilvoittelua joka maassa

Han­nu Jan­hu­nen toi­mi opet­ta­ja­na keni­a­lais­ten nuor­ten rip­pi­lei­rillä Uy­o­ma Ma­ny­wan­das­sa Si­ay­an alu­eel­la 14.–19. elo­kuu­ta. Lei­ri oli Ke­ni­an les­ta­di­o­lais-lu­te­ri­lai­sen yh­dis­tyk­sen jär­jes­tä­mä.

Pettymyksen tunne kertoo tavoitellun asian tärkeydestä

Kou­lu­pai­kas­ta tuli il­moi­tus, et­tä pis­teet ei­vät ai­van riit­tä­neet si­sään­pää­syyn, lo­ma­reis­su pe­ruun­tui sai­ras­tu­mi­sen ta­kia, unel­mien työ­paik­ka jäi saa­mat­ta tai seu­rus­te­lu­kump­pa­ni ei ol­lut­kaan se oi­kea.

Ajan myötä surun tilalle tulee muistoja

Jou­lu­lo­mal­le saa­pu­nut Sil­ja (hen­ki­löi­den ni­met muu­tet­tu) as­tui van­hem­pien­sa ko­ti­o­ves­ta si­sään ja kuu­li, et­tä Kaar­lo oli sinä päi­vä­nä ole­tet­ta­vas­ti huu­mep­sy­koo­sin seu­rauk­se­na hy­pän­nyt sil­lal­ta alas ja kuol­lut. Krii­si­työn­te­ki­jät kä­vi­vät ko­to­na, sa­moin us­ko­vai­nen pap­pi. Kai­ken ka­ruu­den kes­kel­lä lau­let­tiin Var­pu­nen jou­lu­aa­mu­na.

”Nykyään keliaakikot osataan huomioida todella hyvin”

Rai­mo Ka­tai­nen sai­ras­tui ai­kui­si­äl­lä ke­li­a­ki­aan. So­peu­tu­mis­ta tau­din kans­sa elä­mi­seen hel­pot­ti tut­ta­va­pii­ri, jos­sa ke­li­a­kia oli tut­tua ja jol­ta saat­toi ky­syä neu­voa.