JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Kohtasin presidentin

2.6.2018 6.02

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180602060200

Olen kiin­nos­tu­nut uu­ti­sis­ta ja sii­tä, mitä maa­il­mal­la mil­loin­kin ta­pah­tuu. Eri­tyi­ses­ti ym­pä­ris­töön, kult­tuu­riin ja po­li­tiik­kaan liit­ty­vät uu­tis­ju­tut kiin­nos­ta­vat, var­sin­kin sil­loin, kun ne on teh­ty laa­duk­kaas­ti ja nii­den te­ke­mi­seen on näh­ty vai­vaa. Usein maam­me pre­si­dent­ti liit­tyy mer­kit­tä­viin po­liit­ti­siin uu­ti­siin jol­lain ta­val­la. Hä­nel­tä on esi­mer­kik­si saa­tu lau­sun­to, tai hän on ta­van­nut Yh­dys­val­tain tai Ve­nä­jän pre­si­den­tin. Kun luen täl­lai­sia asi­oi­ta, ne jää­vät ikään kuin lei­ju­maan oman elä­mä­ni ylä­puo­lel­le, ei­vät­kä kos­ke­ta mi­nua hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti.

Olin vas­ti­kään me­nos­sa me­ren­ran­taan viet­tä­mään ai­kaa ka­ve­rei­de­ni kans­sa. Mat­kal­la sin­ne Her­ra Ta­sa­val­lan Pre­si­dent­ti kä­ve­li vas­taam­me kuu­lui­saa koi­raan­sa ta­lut­ta­en. Hie­man al­koi ki­hel­te­le­mään vat­san­poh­jas­sa. Kä­vim­me ky­säi­se­mäs­sä hä­nel­tä yh­teis­ku­vat ja jat­koim­me sit­ten mat­kaa. Ta­va­tes­sa­ni pre­si­den­tin tun­sin it­se­ni ta­val­li­sek­si tal­laa­jak­si ja nöy­räl­lä mie­lel­lä kat­soin hän­tä ikään kuin ylös­päin häm­mäs­tyt­tä­väs­tä fyy­si­ses­tä sa­man­mit­tai­suu­des­tam­me huo­li­mat­ta.

Kun­ni­oi­tan ny­kyis­tä pre­si­dent­ti­äm­me pal­jon, eh­kä eni­ten kai­kis­ta tä­män het­ken jul­ki­sen val­lan käyt­tä­jis­tä. Li­säk­si hän on jul­ki­suu­den hen­ki­löis­tä se, ke­nen kans­sa ai­dos­ti ha­lu­ai­sin kes­kus­tel­la mo­nis­ta eri­lai­sis­ta asi­ois­ta. Ym­mär­rän hy­vin ihai­lun tun­teen, joka hel­pos­ti muo­dos­tuu, kun toi­sen ih­mi­sen teot, ase­ma ja saa­vu­tuk­set ovat ihail­ta­via. Tuo tun­ne on tut­tu it­sel­le­ni­kin.

Mie­les­tä­ni on kui­ten­kin ris­ki­al­tis­ta aja­tel­la toi­sen ih­mi­sen ole­van mui­den ylä­puo­lel­la, ikään kuin joku oli­si tois­ta ar­vok­kaam­pi. Ihai­lun koh­tees­ta usein käy­tet­ty sana ido­li on mer­ki­tyk­sel­tään sekä in­hi­mil­li­nen et­tä vaa­ral­li­nen. Se tar­koit­taa pe­rin­tei­ses­ti ju­ma­lan ku­vaa, tai pat­sas­ta, jon­ka kaut­ta ju­ma­laa pal­vo­taan. Sa­nan ny­ky­mer­ki­tys on pal­von­nan koh­de tai ihan­ne.

”Mis­sä on aar­tee­si, siel­lä on myös sy­dä­me­si”, sa­no­taan Mat­teuk­sen evan­ke­liu­min kuu­den­nes­sa lu­vus­sa. Jee­sus jat­kaa sa­mas­sa lu­vus­sa pu­hu­en sii­tä, et­tä ku­kaan ei voi pal­vel­la kah­ta her­raa, vaan ih­mi­sel­lä on ai­na vain yk­si ju­ma­la. On siis hyvä muis­taa, mikä on elä­mäs­sä tär­kein­tä. In­hi­mil­li­sen kun­ni­an, mai­neen ja ar­vos­tuk­sen ei tu­li­si nous­ta Ju­ma­lan tai us­kon lah­jan rin­nal­le.

Ihai­lu on in­hi­mil­lis­tä, ja se lie­nee ihan hy­väk­si sil­loin, kun se kan­nus­taa te­ke­mään oman ja tois­ten hy­vin­voin­nin kan­nal­ta hy­viä va­lin­to­ja. Olem­me kui­ten­kin ih­mi­si­nä kaik­ki yh­tä ar­vok­kai­ta – jää­kiek­koi­li­jois­ta pre­si­dent­tei­hin.

EljaMaaninka