Minulla on ihan selkeät suosikkivuodenajat. Niitä on neljä.
Kaikki vuodenajat syksystä seuraavaan syksyyn tuntuvat tervetulleilta, sillä ehdin jo kyllästyä käsillä olevaan aikaan ja odottaa seuraavaa. Meidän ihmisten välillä on tietysti eroja siinä, kuinka paljon me pidämme kuumista kesäpäivistä tai talven pakkasista, mutta minulle vuodenaikojen vaihtuminen on tärkeää aikaa niin talvella kuin kesälläkin.
Kaipaan vaihtelua, ja se johtunee siitä, että olen niin tottunut neljän vuodenajan ylellisyyteen.
Olen opiskellessani tutustunut käsitteeseen nimeltä novelty seeking. Vapaasti suomennettuna se tarkoittaa elämyshakuisuutta. Tutkimusten pohjalta on todettu, että elämyshakuisuus kuuluu ihmisen perusominaisuuksiin ja se saa meidät hakeutumaan kohti vaihtelua ja uutta.
On hyvä, että pyrimme elämässämme kohti haaveitamme ja tavoitteitamme. Elämyshakuisuudessa piilee kuitenkin tutkijoiden mukaan myös ongelmia. Se saa meidät kyllästymään ja väsymään tavallisuuteen.
Elämänhallinnan kannalta on erittäin tärkeää, että kykenemme viivyttämään hetkellisiä tarpeitamme ja päähänpistojamme niin, että pystymme arvioimaan sitä, mikä on oikeasti tarpeellista ja hyvää. Itsesäätely on tietoista toiminnan ja päätösten arviointia ja harkintaa. Se auttaa meitä reagoimaan tunteisiimme ja ajatuksiimme niin, että toimimme maltilla. Itsesäätelystä voitaneen myös käyttää sanaa itsehillintä.
Elämyshakuisuudesta voi kehittyä kärsivällisyyden ja itsesäätelyn vihollinen.
Kotona asuessani vanhempani puhuivat siitä, kuinka kärsivällisyyttä on hyvä kasvattaa, koska se auttaa selviämään monista elämän haasteista. Ajattelin joskus, että elämä on tylsää noin ajateltuna. Minun piti tulla yliopistoon asti ymmärtääkseeni, että tutkijat ovat vanhempieni kanssa samaa mieltä. Myös Raamatussa puhutaan monissa kohdissa kärsivällisyyden tärkeydestä.
Elämyshakuisuus on hyvä renki, mutta huono isäntä. Se voi vaikeuttaa elämänhallintaa, jos sitä ei säätele. Kärsivällisyyden ja itsesäätelyn avustamana se kuitenkin saa aikaan hyvää: se auttaa oppimaan, saavuttamaan tavoitteita, luomaan uutta ja huomaamaan kauneuden.
Eräs itselleni tärkeä esimerkki luovuudesta ja kauneuden huomaamisesta on ukkini Sulon tekemä laulu. Kevään kauneus sai hänet istahtamaan pellon laidalle kirjoittamaan runon, jota nyt laulamme Siionin lauluna 230, Nyt jo taittuu talven valta.
Pidän tuota runoa hyvänä mallina oman kirjoitusharrastukseni sisällöille ja sanomalle.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys