– Mi­nun joh­ta­juus­fi­lo­so­fi­a­ni pe­rus­ta on esi­mer­kil­lä joh­ta­mi­nen, eräs ys­tä­vä­ni ker­toi poh­din­to­jaan.

– Olen tii­vis­tä­nyt aja­tuk­se­ni kol­meen K:hon ja kol­meen L:ään. Joh­ta­jan tu­lee kiit­tää, kan­nus­taa ja kor­ja­ta. Hän lin­jaa, luot­taa ja luot­saa.

Sa­nat tun­tu­vat tär­keil­tä. Ne si­säl­tä­vät pal­jon.

Esi­mie­hen an­ta­ma myön­tei­nen pa­lau­te ja haas­teel­lis­ten ta­voit­tei­den aset­ta­mi­nen roh­kai­se­vat te­ke­mään ja saa­vut­ta­maan usein enem­män kuin alun pe­rin tun­tui mah­dol­li­sel­ta. Kan­nus­ta­vas­sa il­ma­pii­ris­sä us­kal­taa myös epä­on­nis­tua. Kor­jaa­mis­ta vaa­ti­vil­la asi­oil­la­kin on ta­pa­na jär­jes­tyä. Tai­ta­va joh­ta­ja kuun­te­lee po­ruk­kaan­sa teh­des­sään lin­jauk­sia ja luot­sa­tes­saan toi­min­taa. Joh­ta­juu­den pe­rus­ta­na on luot­ta­mus. Luot­ta­muk­sen va­ras­sa työ­yh­tei­sö ja sen toi­min­ta­kult­tuu­ri ke­hit­ty­vät. Luot­ta­mus saa ai­kaan in­nos­tuk­sen ja saa­vu­tuk­set.

Erääs­sä työ­pa­jas­sa poi­min muis­ti­sään­nön. Yk­sin­ker­tai­sim­mil­laan luot­ta­mus ra­ken­tuu seu­raa­val­la kaa­val­la: Ta­voit­teet ja odo­tuk­set + Odo­tuk­siin vas­taa­mi­nen = Luot­ta­mus. Tätä pro­ses­sia vie eteen­päin vies­tin­tä, kom­mu­ni­kaa­tio puo­lin ja toi­sin.

Joh­ta­juu­des­ta kir­joit­ta­nut John C. Max­well on tii­vis­tä­nyt asi­an: ”Jos joh­dat, mut­ta ku­kaan ei seu­raa, olet vain kä­ve­lyl­lä.” Max­well poh­tii joh­ta­mis­ta ja kom­mu­ni­kaa­ti­o­ta. Hän to­te­aa, et­tä hyvä kom­mu­ni­kaa­tio on yh­tey­den muo­dos­tu­mis­ta. Kun yh­teys syn­tyy kah­den ih­mi­sen vä­lil­le, ryh­mäs­sä ja ylei­sön kans­sa, sen kyl­lä tun­tee. Joh­ta­jal­le on suu­ri etu hy­vis­tä kom­mu­ni­kaa­ti­o­tai­dois­ta niin työ­yh­tei­sön si­säl­lä kuin oman or­ga­ni­saa­ti­on ul­ko­puo­lis­ten ta­ho­jen kans­sa.

Jo­kin ai­ka sit­ten sain säh­kö­pos­ti­vies­tis­sä muis­tu­tuk­sen, joka so­pii niin joh­ta­jal­le kuin alai­sel­le. It­se asi­as­sa ihan jo­kai­sel­le. Vies­tis­sä oli kuva, jon­ka teks­tin olen va­paas­ti suo­men­ta­nut.

Sii­nä riit­tää ope­tel­ta­vaa. Raa­ma­tun joh­ta­juu­so­pe­tuk­sis­ta ha­lu­an nos­taa esil­le yh­den: pal­ve­le­va joh­ta­juus. Jee­sus tii­vis­ti joh­ta­mi­sen pe­ru­si­de­an: ”joka teis­tä on suu­rin, se ol­koon tei­dän pal­ve­li­jan­ne”. Joh­ta­jan teh­tä­vä on var­mis­taa työn te­ke­mi­sen edel­ly­tyk­set ja aut­taa jo­kais­ta toi­mi­maan omien vah­vuuk­sien­sa mu­kaan ke­hit­tä­en nii­tä. Hyvä joh­ta­ja luo ym­pä­ril­leen ilon ja in­nos­tuk­sen.