Ame­ri­kas­sa asu­van tä­ti­ni soit­to tuo huo­len; tut­ki­muk­set vat­sa­vai­vo­jen syys­tä jat­ku­vat. Seu­raa­va­na päi­vä­nä saam­me tie­tää li­sää. Suo­lis­tos­sa on syö­pä­kas­vain. Tie­to on toi­saal­ta hel­pot­ta­va. Vai­voil­le on löy­ty­nyt syy ja hoi­to­kei­no.

Pian teh­dään leik­kaus, joka on­nis­tuu, haa­van pa­ra­ne­mi­nen ei sit­ten me­ne­kään ihan suun­ni­tel­mien mu­kaan. Sii­tä­kin to­sin sel­vi­tään. Jat­ko­hoi­to­jen vaih­to­eh­dot ja asi­an­tun­ti­joi­den eri­lai­set nä­ke­myk­set häm­men­tä­vät. Pel­ko tu­le­vas­ta jäy­tää miel­tä, omaa ja lä­heis­ten­kin.

Mo­nien pu­he­lin­kes­kus­te­lu­jen kes­kel­tä nou­see jäl­leen mie­lee­ni eräs ta­pah­tu­ma, jos­ta tä­ti­ni on ker­to­nut. ”Tä­nään töis­sä eräs asi­a­kas tuli pa­ke­tin kans­sa luok­se­ni. Hän oli kuul­lut sai­rau­des­ta­ni. Mies ker­toi, et­tä hä­nen ys­tä­vä­pii­rin­sä oli ha­lun­nut muis­taa mi­nua. He oli­vat yh­des­sä teh­neet tilk­ku­tä­kin, jota voi­sin käyt­tää le­vä­tes­sä­ni. Asi­ak­kaa­ni ker­toi, et­tä tilk­ku­täk­ki on ru­kous­ten peit­to. Jo­kai­nen pa­la­nen on ru­kous mi­nun pa­ra­ne­mi­se­ni puo­les­ta."

Kyy­ne­leet nou­se­vat sil­mii­ni. Ai­van tun­te­mat­to­mien ih­mis­ten sy­dä­mel­li­syys kos­ket­taa. Lii­tän aja­tuk­sis­sa­ni omat­kin ru­kouk­se­ni pie­ni­nä pa­la­si­na tilk­ku­jen ko­ko­nai­suu­teen, esi­ru­kous­ten peit­tee­seen. Pyy­dän Tai­vaal­li­sel­ta Isäl­tä voi­mia hä­nel­le juu­ri tä­hän het­keen.