Ke­sä­ai­ka on ku­lu­nut vauh­dil­la. Eri syis­tä joh­tu­en blo­gi­teks­ti­ni­kin on myö­häs­sä. Mo­nis­sa per­heis­sä on saa­tu viet­tää ke­sä­seu­ro­jen li­säk­si ris­ti­äi­siä, kih­la­jai­sia tai häi­tä. Vä­vy­ni per­hees­sä on vie­tet­ty ero­ni­kä­väs­sä su­ru­juh­laa hä­nen isän­sä saa­tua kut­sun tai­vaan ko­tiin. Rak­kaas­ta luo­pu­mi­nen te­kee ki­pe­ää. Se on sitä lap­sil­le, ja sitä se on eri­koi­ses­ti puo­li­sol­le. Sen olen it­se­kin saa­nut ko­kea. Kui­ten­kin saam­me luot­taa tai­vaan Isän huo­len­pi­toon kaik­ki­na päi­vi­näm­me niin ilon kuin su­run­kin koh­da­tes­sa.

Mi­nun ko­ti­ni, mum­mu­la, on ol­lut las­ten ja eri­koi­ses­ti las­ten­las­ten koh­taus­paik­ka tänä ke­sä­nä. On ol­lut tosi mu­ka­va näh­dä jo ai­kuis­ten ser­kus­ten tu­le­van tän­ne ta­paa­maan toi­si­aan. Sa­mal­la huo­leh­ti­vat mum­mus­ta­kin.

Tosi läm­mit­tä­vää oli näh­dä ker­ran­kin, kun pik­ku po­jat läh­ti­vät pal­lo­ken­täl­le ja ky­syi­vät:

– Mitä tart­tis vie­lä teh­dä? Pär­jäät­kö sinä, mum­mu nyt var­mas­ti?

Täs­sä si­vus­sa mum­mu­kin saa seu­ra­ta hei­dän ke­hit­ty­mis­tään ja kas­va­mis­taan ai­kui­suut­ta koh­ti. Nuor­ten läs­nä­o­lo vir­kis­tää.

Hei­nä­kuun lo­pul­la kak­si las­ten­las­ta­ni oli rip­pi­lei­ril­lä Kal­li­os­sa. Oli iha­na saa­da ol­la mu­ka­na rip­pi­kou­lun pää­tös­ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa Haa­pa­jär­ven kir­kos­sa. Niin iso­van­hem­pien kuin var­mas­ti van­hem­pien­kin sy­dä­mes­tä nou­si ru­kous, et­tä tai­vaan Isä var­je­li­si nuo­rem­me us­ko­mas­sa maa­il­man hou­ku­tus­ten kes­kel­lä.

Ajat­te­len, et­tä SRK:n lei­ri­työ on siu­nat­tu asia, se tuo pal­jon hy­vää niin ai­kui­sil­le kuin lap­sil­le­kin. Eri­koi­ses­ti ajat­te­len nuo­ria, rip­pi­kou­lui­äs­sä ole­via. Nuo­ren mie­li on herk­kä ja vas­taa­not­ta­vai­nen. Mo­net asi­at as­kar­rut­ta­vat. Ha­lu­taan vas­tauk­sia käy­tän­nön­kin asi­oi­hin ja opil­li­siin ky­sy­myk­siin. Olen huo­man­nut, et­tä van­hem­mat lä­het­tä­vät nuo­ren­sa lei­reil­le ru­kouk­sen mie­lel­lä, toi­vo­en lap­sen­sa vah­vis­tu­van us­kos­sa.

Muis­tan oman en­sim­mäi­sen kon­fir­maa­ti­on, sen, kuin­ka ar­ka­na lä­hes­tyin Her­ran pöy­tää. Kir­joi­tin ko­ke­muk­sis­ta­ni ru­non­kin.

Tämä päi­vä on pää­tös­tä lap­suu­den,

se on haa­vei­ta al­ka­van nuo­ruu­den.

Lap­suu­sus­ko säi­ly­tä ai­na

aar­tee­na kal­leim­pa­na.

On tur­val­lis­ta kul­kea

ar­mon aar­tei­den omis­ta­ja­na.