Herra on minun paimeneni

En­si sun­nun­tai on Hy­vän Pai­me­nen sun­nun­tai. Kirk­ko­kä­si­kir­jas­sa on sun­nun­tail­le va­ra­tus­sa esi­pu­hees­sa teks­ti: ”Jee­sus on Hyvä Pai­men, joka pi­tää huo­len lam­pais­taan. Ylim­pä­nä pai­me­ne­na hän lä­het­tää ope­tus­lap­sen­sa huo­leh­ti­maan Ju­ma­lan lau­mas­ta.”

Rakkauden liekki loisti synnin pimeydessä

Kirk­ko­kan­sa lau­laa il­man sä­es­tys­tä ”Käy yrt­ti­tar­has­ta pol­ku, vie Gol­ga­tal­le se.” Hil­jai­sen vii­kon ai­ka­na seu­ra­taan Jee­suk­sen alen­nus­tie­tä, ja pit­kä­per­jan­tai­na aja­tuk­set py­säh­ty­vät Gol­ga­tal­le.

Jeesus sovitti syntivelan

Vii­mei­set vuo­det ovat ol­leet omi­tuis­ten myl­ler­rys­ten ai­kaa. Juu­ri kun mie­liim­me hii­pi toi­vo pan­de­mia-ajan päät­ty­mi­ses­tä, Eu­roop­paan puh­ke­si hir­vit­tä­vä sota. Olem­me täs­tä kai­kes­ta mur­heis­sam­me ja pel­kääm­me lä­heis­tem­me ja isän­maam­me puo­les­ta. Edes­säm­me näyt­tää ole­van vain huo­no­ja vaih­to­eh­to­ja.

Koettelemukset kirkastavat uskoa

”Is­tun pi­hal­la kei­nus­sa ja jak­san jo ihail­la kes­ki­ke­sän kau­neut­ta. Tun­nen, kuin­ka vau­va lii­kah­taa ma­has­sa­ni ja sit­ten rau­hoit­tuu kei­nun rau­hal­li­seen kyy­tiin. Kei­nu vie aja­tuk­set edel­li­sen ke­sän tun­nel­miin. Sama paik­ka, sama kiik­ku, sa­man puun hu­mi­na. Sil­loin it­kim­me yh­des­sä lap­sem­me me­ne­tys­tä, nyt is­tun yk­sin ja odo­tan si­nua saa­pu­vak­si sai­raa­las­ta ko­tiin. Näen si­nut, kä­ve­let ha­pa­roi­vin as­ke­lin kyy­när­sau­voi­hin tu­kien koh­ti ko­tia. Mie­li her­kis­ty­nee­nä… ’sain vie­lä pa­la­ta ko­tiin’.

Jumala on kärsivällinen

On­ko si­nun kär­si­väl­li­syyt­tä­si kos­kaan ko­e­tel­tu? Olet eh­kä saat­ta­nut jou­tua pu­re­maan ala­huul­ta tai nie­le­mään kiuk­ku­si.

Armollinen Isä kulkee rinnalla

Paa­va­li roh­kai­see Efe­son Ju­ma­lan lap­sia kir­joit­ta­mal­la: ”Te et­te siis enää ole vie­rai­ta ja muu­ka­lai­sia, vaan kuu­lut­te Ju­ma­lan per­hee­seen, sa­maan kan­saan kuin py­hät. Te olet­te ki­viä sii­nä ra­ken­nuk­ses­sa, jon­ka pe­rus­tuk­se­na ovat apos­to­lit ja pro­fee­tat ja jon­ka kul­ma­ki­ve­nä on it­se Kris­tus Jee­sus.” (Ef. 2:19–20.) Sa­mas­sa kir­jees­sä Paa­va­li aset­taa esi­ku­vak­si Ju­ma­lan.

Jumala vastaa rukouksiin

Mil­loin olet vii­mek­si ru­koil­lut? Olet­ko muis­ta­nut kiit­tää Tai­vaan Isää kai­kes­ta hy­väs­tä, pyy­tä­nyt apua vai­ke­aan ti­lan­tee­seen tai ru­koil­lut voi­maa py­sy­äk­se­si lap­se­naan? It­se huo­maan ru­koi­le­va­ni tai huo­kaa­va­ni Moo­sek­sen ta­voin (2. Moos. 14:15) Ju­ma­lan puo­leen sil­loin, kun on vai­ke­aa, en it­se näe sel­ke­äs­ti tu­le­vaa tai syn­nin sumu peit­tää ar­mo­au­rin­gon.

Sanoiko Jumala todella niin?

On­ko si­nul­la jos­kus ol­lut su­per­voi­mia? Tie­dän, et­tä mo­nel­la pik­ku­po­jal­la on. Mo­nes­sa ko­dis­sa ja pi­has­sa on lei­kit­ty lu­ke­mat­to­mia ker­to­ja eri­lai­sia su­per­san­ka­ri­leik­ke­jä. Muis­tan, et­tä pik­ku­poi­ka­na ar­mei­jan käy­neen iso­vel­jen voi­mat ja tai­dot tun­tui­vat ole­van kuin su­per­san­ka­ril­la.

Rakkaus on suurin

Kie­len­tut­ki­jat ovat poh­ti­neet suo­men rak­kaus-sa­nan al­ku­pe­rää. Yk­si nä­ke­mys on se, et­tä ra­kas­ta­mi­nen oli alun pe­rin yh­tei­sen ver­kon ve­tä­mis­tä kah­del­la ve­neel­lä. Toi­sen aja­tus­ku­lun mu­kaan taas jon­kun koh­teen tai asi­an voi­ma­kas ha­lu­a­mi­nen oli ra­kas­ta­mis­ta. Niin kuin tut­ki­muk­sen sa­ral­la ta­paa käy­dä, nä­ke­myk­set ero­a­vat toi­sis­taan. Kris­til­li­nen maa­il­man­ku­va kat­soo sa­naa Ju­ma­lan sa­nan nä­kö­kul­mas­ta.

Isien Jumala kantaa lastaan tänäänkin

Koo­ra­lai­set oli­vat jää­neet tais­te­lus­sa tap­pi­ol­le, ja kan­san enem­mis­tö pilk­ka­si hei­tä ja nau­roi heil­le. Psal­mis­sa 44 he pur­ka­vat tun­to­jaan ja et­si­vät tur­vaa ve­to­a­mal­la Ju­ma­laan – oli­han hän ai­kai­sem­min­kin aut­ta­nut lap­si­aan. Ju­ma­la oli var­jel­lut men­nei­tä su­ku­pol­via us­kon tais­te­luis­sa.