Opettamista

lähetyskäskyn mukaisesti

Moni ih­mi­nen osaa liit­tää apos­to­li-ter­min Raa­mat­tuun. Sil­lä tar­koi­te­taan 12 Jee­suk­sen va­lit­se­maa ope­tus­las­ta, Juu­dak­sen ti­lal­le va­lit­tua Mat­ti­as­ta (Ap. t. 1:26) sekä Paa­va­lia. Apos­to­li sana tu­lee krei­kan sa­nas­ta apos­to­los. Sana tar­koit­taa ”sitä, joka on lä­he­tet­ty”. Apos­to­lit ovat Jee­suk­sen lä­het­te­jä, lä­het­ti­läi­tä tai edus­ta­jia. Laa­jem­mas­sa mie­les­sä jo­kai­sen us­ko­vai­sen voi­daan aja­tel­la ole­van apos­to­li, Jee­suk­sen lä­het­ti­läs.

Uskova saa suojakseen Jumalan varjeluksen

Äi­ti­ni jäi so­ta­or­vok­si ai­van pie­ne­nä tyt­tö­nä. Koti oli so­dan ja­lois­sa ra­ja­seu­dul­la. Pie­ni tyt­tö lä­he­tet­tiin tur­val­li­sem­paan kas­vu­ym­pä­ris­töön, so­ta­lap­sek­si Ruot­siin. Siel­tä löy­tyi hyvä ja tur­val­li­nen koti use­ak­si vuo­dek­si.

Rauhan Ruhtinas tuo sydämeen rauhan

Olet­ko jos­kus kan­ta­nut pai­na­vaa taak­kaa pit­kän mat­kan? Eh­kä olet ol­lut va­el­luk­sel­la tai si­nul­la on ko­ke­mus­ta pit­käl­tä mars­sil­ta vaik­ka­pa ar­mei­ja-ajoil­ta.

”Laps’ – tyhjät kätes ihanat”

Kuu­lui­san pi­la­piir­tä­jän Kari Suo­ma­lai­sen par­haak­si va­lit­tu teos on ni­mel­tään Jou­lu­ka­tu. Piir­ros jul­kais­tiin vuon­na 1954, ja se ku­vaa kau­pun­gin ih­mis­tun­gos­ta jou­lun al­la.

Syvin onni ja kestävin turva

Ab­ra­ham Mas­low oli yh­dys­val­ta­lai­nen psy­ko­lo­gi. Hä­nen ke­hit­tä­mäs­sään tun­ne­tus­sa vii­si­por­tai­ses­sa tar­ve­hie­rar­ki­as­sa poh­jim­mai­si­na ovat säi­ly­mi­sen ja tur­val­li­suu­den pe­rus­tar­peet. Il­man nii­tä ih­mi­sel­lä ei ole voi­ma­va­ro­ja yh­teen­kuu­lu­vuu­den li­sää­mi­seen, ar­vo­nan­non hank­ki­mi­seen, it­sen­sä to­teut­ta­mi­seen tai ky­ky­jen­sä ke­hit­tä­mi­seen.

Avatkaa minulle vanhurskauden portit

Mai­jan ai­vo­kas­vai­men leik­kaus lä­hes­tyi. Edel­li­se­nä päi­vä­nä hän kul­ki et­sis­kel­len kes­kus­sai­raa­lan käy­tä­vil­lä. Hau­ta­jais­jär­jes­te­lyt­kin oli jo va­ral­ta so­vit­tu van­he­ne­van Lii­sa-äi­din kans­sa. Pöy­däl­lä oli­si­vat tu­tut lii­nat ja siu­naa­maan tu­li­si lap­suu­des­ta tut­tu us­ko­vai­nen pap­pi.

Viimeinen päivä kokoaa kaikki Tuomarin eteen

Vii­mei­se­nä päi­vä­nä va­sa­ran lyön­ti jää kes­ken ja mar­ke­tin mu­siik­ki lop­puu kuin veit­sel­lä lei­ka­ten. Kaik­kien kat­seet kään­ty­vät idän tai­vaal­le, joka lois­taa kirk­kaam­pa­na kuin yk­si­kään au­rin­ko. Ku­kaan ei eh­di ky­sy­mään, mitä tämä on, ei­kä ku­kaan enää saar­naa syn­te­jä an­teek­si. Hau­dat au­ke­a­vat, tuu­leen ri­po­tel­lut tuh­kat ke­rä­tään ko­koon ja me­ri­kin an­taa oman­sa.

”Kuinka kauan vielä viivyt?”

Me­neil­lään ole­va kirk­ko­vuo­si on koh­ta lop­pu­mas­sa. En­si sun­nun­tai­na on val­vo­mi­sen sun­nun­tai ja sen jäl­keen kirk­ko­vuo­den vii­mei­nen sun­nun­tai, tuo­mi­o­sun­nun­tai.

Evankeliumi kantaa myös vastoinkäymisten keskellä

Uh­kaa­ko sai­raus tai on­net­to­muu­det? On­ko me­nes­tys epä­va­kai­den mark­ki­noi­den va­ras­sa? Ovat­ko lap­set ura­ke­hi­tyk­sen es­tee­nä? Näi­tä ai­kam­me ih­mi­nen saat­taa pe­lok­kaas­ti poh­tia.

Jumalalle ihmisen elämä on täysi

Luin jos­kus edes­men­neen kult­tuu­ri­vai­kut­ta­jan ja po­lii­ti­kon Claes An­ders­so­nin aja­tuk­sia. Hän ker­toi nii­tä haas­tat­te­lu­sar­jas­sa, jos­sa seit­se­mää suo­ma­lais­ta oli haas­tet­tu poh­ti­maan elä­män tar­koi­tus­ta. Hän toi esiin mo­nia aja­tuk­sia, jois­ta ajat­te­len it­se kris­tit­ty­nä toi­sin. Yk­si aja­tus jäi kui­ten­kin mie­lee­ni ja oli mie­les­tä­ni osu­va: ”Jo­kai­nen elä­mä on yh­tä pit­kä – kes­tää syn­ty­mäs­tä kuo­le­maan.”